19. kesäkuuta 2013

Chocolate Chip Cookie Dough - ameriiikan keksejä kokkailemassa

No niin no... Mä nyt olen herkkuberberi, nii. 
Tilasin tuossa hetki sitten vähän mussutettavaa, kun herbbilän tilauksessa tuli oikein klassinen chocolate chip cookie -taikinasekoitus, jonka jemmasin kaappiin hätävaroiksi. Meni ehkä kokonaista kaksi päivää, niin eikö allekirjoittanut ollut jo tuikkaamassa tätä "vierasvaraa" uuniin. Ihan itseäni varten. 

Ohhoh joku on jo repinyt paketin auki...

Hommahan on tämä: valmiina tulee taikinasekoitus, tarvitsen vain yhden kananmunan ja mystisen 1/3 "kupin" voita. Ne sekaisin ja taivas aukenee:



No niin no... Nyt kävi niin, että jääkaapissa ei ollut (syötäviä) kananmunia. Siis sellaisia, jotka eivät olleet jo valmiita muuttamaan kennostoliitosta omaan kotiin, ihan omin jaloin...

Joten meikätyttö sovelsi - no eggs, no problem! Laitoin vain vähän enemmän sitä voita, problem solved. 
Koska jenkkiläisten mittayksiköiden googlailu tuntui siinä leivonnan viehkeässä tohinassa ylimaallisen hankalalta toimenpiteeltä, päätin, että 1/3 cup butter on noin 200 g kaapista löytyvää rasvasekoitusta. Eli siis hienosti veitsellä siivutettu klönttä keijuriinia, jonka käytin mikron kautta ja länttäsin taikinapohjan sekaan. Hyvä tuli...

(On muuten huonointa wannabe-voimariinia koskaan - en suosittele, edes leivän päälle! Hyi!)

Ooohhh mums mums! Tuota cookie doughtahan voisi syödä tuollaisenaan, kyytipojaksi vaan vaniljajäätelöä, niin tulisi kotitekoista Ben&Jerry´s -jäätelöherkkua...


Siitä sitten vaan munaton taikinaseos pellille - eihän mulla mitään hienoja "non-stick" cookie sheetsejä ole, mutta oletin liukkaan ja luotettavan leivinpaperin ajavan asiansa vallan mainiosti.

 
LÄNTS sinne vaan pellille könttäreet ja uunin lämpöön...


Tuskaisten 9-10 minuutin jälkeen keksit näyttivät epäilyttävän vaaleilta, mutta otin ne ulos silti - haluan meinaa aitoja amerikkalaisia pehmeitä keksejä, en mitään kovaa-hyihyi-peruskaurakeksiä, joita kaupoista saa. Näiden taika on, että ne ovat kypsiä mutta pehmeitä purtaessa, nams!

Tällaiset sieltä uunista tupsahti:

 
  
Kai noita ny syö, jos pakko on... :P

PS. Kaloreista ei tarvitse edes kysyä. Riittänee toteamus, että niitä on. Piste.

3 kommenttia:

sussu kirjoitti...

Sun blogisi kuvaus kuulosti houkuttelevalta ja samanlaiselta kuin oman bogini kuvaus, mutta sisältö ei valitettavasti ollut ihan sitä mitä nyt etsin :( Jos sua kuitenkin kiinnostaa sellainen blogi, jollaiseksi omaa kuvailet (tarkoitan nyt vain sanoja: kosmetiikka, muoti, pinkki laatuhömppä) niin kurkkaa ihmeessä tänne

www.sussu-bow.blogspot.fi

Unknown kirjoitti...

Heh, no ehkä kuvaus pitäisi olla vain, että pinkkiä laatuhömppää?
Miksi pinkkiä? No siksi, että mulle maailma näyttäytyy sellaisten lasien läpi ja elämä on hömppää. Niin, ja mun jutut on laadukkaita. Aina. Kritiikkiä ei oteta vastaan. ;)

Blogeja on tosiaan hankala kuvailla, jos niillä ei ole tarkkaa sisältöä. Lifestyle olisi taas niin laaja ja jotenkin lattea kuvaus, että tuntuu hassulta sitä käyttää. Ja toisaalta - mikä ihmeen lifestyle mulla sitten on? Tavallinen parikymppisen hömpöttäjän sellainen... :D

Kosmetiikan saralla kyllä pitäisi panostaa, tosissaan, se on ihan totta, hups. Varsinkin kun olen oikeasti aikamoinen kosmetiikkahirmu, vähemmän vain tulee tuotteista kuitenkaan kirjoiteltua. Muotia ja retkuja nyt näkyy silloin tällöin ja vaatteista kirjoittelen ajoittain, joten olkoon se edelleen yksi kuvaava tekijä.

Harmi juttu, ettei mun jutut ole sun juttu, mutta toivottavasti löydät mitä etsit. :)

Anonyymi kirjoitti...

http://www.kinuskikissa.fi/ihanat-browniesit?hakusivu=1

Ehkä parhaat keksit ikinä, ja tosi helppo tehdä. Suosittelen.