11. kesäkuuta 2013

Matkahaaveilua

En ole vuoteen matkannu muualle kuin Tallinnaan, jos sitä nyt edes matkailuksi voi sanoa... Joten alkaa pikkuhiljaa seinät kaatumaan päälle ja pääkoppa painumaan kasaan, jos en kohtapuoliin pääse hetkeksi reissuun, edes muutamaksi päiväksi.

(Kuva: etsy.com)

Kesälomat tulossa ja aikaa siis olisi - no problem - mutta muita rahareikiä tullee sen verran, että en ihan varmasti osaa sanoa finanssitilannetta loma-aikana. Periaatteessa voisin ottaa ja lähteä kyllä, mutta suattaapi olla, notta tuohelle tulloo muuta käyttöä... huuu kuinka salaperäistä! ;)




Probleema numero kaksi: matkaseura. Tai sen puute. Jos mä olen lomalla, 99 % tuttavapiiristä ei ole. Ja jos ne sattuu olemaan vapailla, niin sitten ei ole rahaa. Nämä on näitä matkustelun ikuisuusongelmia, kun ikinä ei saa fiksattua aikaa ja seuraa sopimaan, ainakaan siis kuukauden tai parinkaan varoitusajalla, saati sitä lyhyemmällä.



 

Joten fundeerasin tässä, että kaksi kohdetta täytynee tässä lähitulevaisuudessa käydä koluamassa yksin: Berliini ja Lontoo. Lontoossa nyt olin tosin vajaa vuosi sitten, mutta silloin seurassa, plus kun jouduin yksin jopa suuntaamaan Hyde Parkin vieressä olevalta hotellilta enintään 10 minuutin kävelymatkaa Paddingtonin asemalle Heathrow Expressiä varten, tein jo kuolemaa ja olin kauhusta kankeana... (Olen oikea maailmannainen... x)




 

Berliiniin ei tarvitsisi mennä yksin kuin vain lennot sun muut, ne nyt on idioottivarmoja. Siellä asustaisi kaveri, joka on kutsunut kyläilemään jo aikaa sitten, mutku niin öö mutku ei ehi ei pysty blää - ja kymmenen muuta koottua selitystä. (S jos luet tätä, varaudu henkisesti siihen, että olisin kolkuttelemassa ovelle heinä-syyskuu -akselilla!) Berliinissä olisi niin ihanan paljon tekemistä ja toimintaa, hyvää seuraa sun muuta. Pääsisi saksantaitojaan verestämään. Sehr gut!  



Lontooseen taas reissaisin näillä näkymin yksin. Ai kamala! Vaikka se onkin yleinen yksin reissaavien kohde, niin meikäläisen suuntavaistolla (sekoitan jopa vasemman ja oikean, ihan tosi!) sekä  panikointitaipumuksella ja kartanlukutaidolla (en ymmärrä edes sitä tubemappia tai sitä miten linjat risteää ja mennäänkö sitä itään vai länteen vai jonnekin muualle)...
Lontooseen pitäisi kuitenkin päästä. Jaa miksi? No SHOPPAILEMAAN!!! Tämä reissu sijoittuisi myöhempään aikaan, ehkä lokakuulle..? 





Hmmh. Eipä tässä auta kuin lopettaa haaveilu ja alkaa tekemään asioille jotain. Tällöin suuremmalla todennäköisyydellä pääsenkin pian hyppäämään koneeseen! Jeij!

Ei kommentteja: