Tämän hetken ykkösbiisi!

Love is objectified by what men say is right
Scheiße scheiße be mine, bull$h!t be mine
Blonde high-heeled feminist, enlisting femmes for this
Express your womankind, fight for your right

When I'm on a mission, I rebuke my condition
If you're a strong female you don't need permission

I, I wish I got to could dance on a single prayer
I, I wish I could be strong without somebody there
I, I wish I got to dance on a single prayer
I, I wish I could be strong without the scheiße, yeah

Oh oh oh oh oh
Without the scheiße, yeah...

Ekstrakuvia viime viikolta

Nyt on niin saakutin kuuma, että aivot paahtuu... Eihän tässä saa edes tekstiä tuotettua. Puuh ja huh hellettä! Joten tässä muutama lisäotos viimepäiviltä...

Kaikkea pientä kivaa... (Huomatkaa erityisesti Lidlin kassi - se on se kivoin! :D)

 

Bowling

 

Oh balls!

 

Venataan ja suunnitellaan täyskaatoa... (mitä ei muuten koskaan tullut... hömm...)

 

Posti toi myös lisää paketteja, jeij!

 Odottamani Buffalon tennarit saapuivat viimein, niistä myöhemmin enemmän...

 

Minigolfradan kiemuroita...

 

  

No niin, nyt tarkkana! (Tässä on muuten jalassa ne uudet kenkulit.)

   

Jännä pöytä! 

 

Huomaa kyllä, että ollaan pro! :D

 

Golfaamisen jälkeen teki mieli jotain hyvää... Mmmm macaronjäätelö näytti namilta!

 

Päädyin kuitenkin smoothieen, mulla kun on nyt tämä smoothie-vaihe menossa! :D

Hola hola neidit kävi minigolfaamassa...

Terkkuja Villelle! ;)

Pakko nähdä: The Bling Ring

Sofia Coppolan uutuus vaikuttaa harvinaisen kiinnostavalta! 
"If you can´t be famous, be infamous". Hmmm. Lisäksi tähtikaartissa nähdään ihana Emma Watson!

MTV3:n leffa-arvostelu kertoo näin:

Koruja, huumeita, rolexeja, louboutineja, birkineitä ja bling-blingiä – Sofia Coppolan loistavassa uutuudessa teinit tavoittelevat julkkisten elämäntyyliä hinnalla millä hyvänsä.

Vanity Fairissa julkaistiin juttu viidestä kalifornialaisteinistä, jotka vuonna 2008 murtautuivat julkkisten luksushuviloihin ja varastivat heidän vaatteitaan, kenkiään ja asusteitaan.

Arvotavaraa vohkittiin noin kolmen miljoonan dollarin edestä mm. Lindsay Lohanilta, Orlando Bloomilta ja Rachel Bilsonilta. Nyt tapahtumasarjasta on tehty elokuva ja – mikä onni – sen on tehnyt Sofia Coppola.

The Bling Ring (2013) on kuvaus losangelesilaisista nuorista, joiden elämään ei mahdu muuta kuin julkkisten seuraamista, huippumuotia ja shoppailua. Kreisibailaaminen, Facebook ja fetisistinen suhde jetsetin designer-kamoihin yhdistävät Rebeccaa (Katie Chang), Markia (Israel Broussard), Nickiä (Emma Watson), Samia (Taissa Farmiga) ja Chloe’a (Claire Julien).

Kun starat ovat poissa, viisikko iskee. Paris Hiltonin lukaali yksityisine discohuoneineen ja narsistisine detaljeineen on jengin suurin voitto. Perijättären kenkävarasto merkitsee näille nuorille Graalin maljan löytämistä. Myös yleisö pääsee tirkistelemään, sillä cameo-roolissa vilahtava Hilton antoi Coppolalle luvan kuvata omassa kodissaan.

Sofia Coppola on täysin kotonaan The Bling Ringin teinien keskellä. Empatiaa löytyy, vaikkei näistä tyypeistä voi pitää. 

Ohjaaja pidättäytyy kuitenkin visusti tuomitsemasta tai edes satirisoimasta elokuvan tapahtumia. Sen sijaan hän näyttää omaan esteettis-hedonistiseen tapaansa, miten houkuttelevalta menestyksen ulkoiset tunnukset saattavat ”oman elämänsä luusereista” tuntua.

Sillä luusereitahan tarinan teinit ovat, vieläpä varsin vinoutuneita sellaisia. Rebecca ja Nicki, elokuvan kiehtovimmat hahmot, edustavat pinnallistumisen asteikon pelottavaa ääripäätä: nuorisoa, joka ei suinkaan ihaile julkisuuden henkilöitä näiden saavutusten vuoksi vaan vain ja ainoastaan heidän huomioarvonsa ja omaisuutensa takia. 

Ja silti The Bling Ring onnistuu olemaan kaikkea muuta kuin mikään vakava kuvaus sosiopatiasta. Elokuva on jännittävä, koominenkin, ja Facebook-sukupolven ajankuvana kerrassaan osuva ja narsistinen.

Ennen kaikkea elokuva on liian älykäs edes viitatakseen syyttävästi vanhempien suuntaan. Perheiden sisällä eletään täysin yksityisiä elämiä, vieläpä sulassa yhteisymmärryksessä. Sen enempää ei tavoittele edes Nickin ja Samin new age -mutsi (fantastinen Leslie Mann!).

Yksi The Bling Ringin kantavista teemoista on materian lohdutus, eikä minkä tahansa materian. Sängyllä on vähemmän yksinäistä loikoilla Paris Hiltonin korkkarit jalassa. Silloin ei itsekään ole ihan tavallinen nobody.

Tämä täytyy kyllä käydä katsomassa! Vaikuttaa sisältävän tarpeeksi mustaa huumoria ja satiiriakin... niin, ja sitä muotia. ;)

Tässä traileri:

Summer shopping: kesäasu Gina Tricot + H&M

No onpas ruotsalaista... :D Mutta kuten eilen kirjoittelin, niin tässä on pienet ruotsalaisketjujen ostokseni, joista tulee kivan raikas kesäasu.

 

Gina Tricotista vaaleat Mimmi-farkut

 

Ja H&M:ltä persikan värinen ilmava neule

 

Tässä muuten myös eiliseltä Lumenen tehtaanmyymälän reissulta käteen jäänyt yksilö - tehosta en tiedä, mutta tämä oli ihanan tuoksuinen!

Chocolate Chip Cookie Dough - ameriiikan keksejä kokkailemassa

No niin no... Mä nyt olen herkkuberberi, nii. 
Tilasin tuossa hetki sitten vähän mussutettavaa, kun herbbilän tilauksessa tuli oikein klassinen chocolate chip cookie -taikinasekoitus, jonka jemmasin kaappiin hätävaroiksi. Meni ehkä kokonaista kaksi päivää, niin eikö allekirjoittanut ollut jo tuikkaamassa tätä "vierasvaraa" uuniin. Ihan itseäni varten. 

 

Ohhoh joku on jo repinyt paketin auki...

Hommahan on tämä: valmiina tulee taikinasekoitus, tarvitsen vain yhden kananmunan ja mystisen 1/3 "kupin" voita. Ne sekaisin ja taivas aukenee:

No niin no... Nyt kävi niin, että jääkaapissa ei ollut (syötäviä) kananmunia. Siis sellaisia, jotka eivät olleet jo valmiita muuttamaan kennostoliitosta omaan kotiin, ihan omin jaloin...

Joten meikätyttö sovelsi - no eggs, no problem! Laitoin vain vähän enemmän sitä voita, problem solved. 
Koska jenkkiläisten mittayksiköiden googlailu tuntui siinä leivonnan viehkeässä tohinassa ylimaallisen hankalalta toimenpiteeltä, päätin, että 1/3 cup butter on noin 200 g kaapista löytyvää rasvasekoitusta. Eli siis hienosti veitsellä siivutettu klönttä keijuriinia, jonka käytin mikron kautta ja länttäsin taikinapohjan sekaan. Hyvä tuli...

 

(On muuten huonointa wannabe-voimariinia koskaan - en suosittele, edes leivän päälle! Hyi!)

Ooohhh mums mums! Tuota cookie doughtahan voisi syödä tuollaisenaan, kyytipojaksi vaan vaniljajäätelöä, niin tulisi kotitekoista Ben&Jerry´s -jäätelöherkkua...

Siitä sitten vaan munaton taikinaseos pellille - eihän mulla mitään hienoja "non-stick" cookie sheetsejä ole, mutta oletin liukkaan ja luotettavan leivinpaperin ajavan asiansa vallan mainiosti.

 

LÄNTS sinne vaan pellille könttäreet ja uunin lämpöön...

Tuskaisten 9-10 minuutin jälkeen keksit näyttivät epäilyttävän vaaleilta, mutta otin ne ulos silti - haluan meinaa aitoja amerikkalaisia pehmeitä keksejä, en mitään kovaa-hyihyi-peruskaurakeksiä, joita kaupoista saa. Näiden taika on, että ne ovat kypsiä mutta pehmeitä purtaessa, nams!

Tällaiset sieltä uunista tupsahti:

 

  

Kai noita ny syö, jos pakko on... :P

PS. Kaloreista ei tarvitse edes kysyä. Riittänee toteamus, että niitä on. Piste.

Nom nom...

Huomenna seks- keksireportaasia!

Laiska tiistai + kosmetiikkapihistelyä Lumenella

No enhän mä jaksa nyt kuvata mitään, vaikka meinasin eilen, että ottaisin kuvan söpöstä ja raikkasta kesäasusta, minkä eilen shoppailessa kokosin. Nooh, i morgon kanske? :P 

Tänään on ollut aika laiska päivä, kun pääsi taas työasioiden keskeltä vapauteen... Mentiin neljän jälkeen ystävän kanssa pyörähtämään Lumenen tehtaanmyymälässä. No olipa mahtava reissu: ostin jopa yhden itselleni uuden deodorantin, sekä pyykinpesuaineita... :D

 

(Taustalla oleva auto ei ole sitten minun - mulla on paaaljon hiaaanompi! ;)

Olihan tuolla ihan kivasti valikoimaa ja erityisesti ns. II-luokan ihonhoitotuotteet olivat suht edullisia. Vähän ehkä pettynyt olen kuitenkin: monesti jälleenmyyjien eli Lumenea myyvien kauppojen alennusmyynneistä saa meikkejä ja kosmetiikkaa yhtä edullisesti - joskus varsinkin meikkejä poistohintaan halvemmallakin! 
Tuli putiikissa sitten pihisteltyä ja pohdiskeltua, jokaisen uuden seerumin ja naamion kohdalla mietin vain yhtä ja samaa: tarvitsenko tätä todella? (Eli onko minulla kotona jo vastaava tuote?) Vastaus oli joka kerta, että en tarvitse. Käytännössä kotoa löytyy kosmetiikkaa niin törkeä määrä, että voisin aivan rennosti ruveta vaikka vuoden ostolakkoon, ja siltikin pärjäisin mainiosti kaapeistani löytyvillä purkeilla ja purnukoilla... (En sentään kuitenkaan sellaista lupaa tehdä, koska... no, niin no, rakastan shoppailua - ja kosmetiikkashoppailu on sitä paitsi parhaita terapiamuotoja ja itsensä hellimistä, mitä maailmasta löytyy! :D)

Lähdettiin sen jälkeen vielä keskuspuistoon muka ottamaan ilta-aurinkoa. Aurinko-ystävämme päätti kuitenkin katoilla pilven hattaran taakse ja tuuli alkoi tuivertaa siihen malliin, että juuri kun olimme saaneet viltin nurtsille ja piknikit pystyyn, tuli niin kylmä, että pakko oli antaa periksi. Taivaalla lisäksi näkyi niin tummia pilviä, että uumoilin sateen alkavan jossain vaiheessa. No ei alkanut, mutta kuulemma ainakin Itä-Helsingin suunnilla oli vettä tullut. Ei meillä täällä Esboossa mitään ole satanut! Lälläsllää, westside jouuu! :P

Että näin. Huomenna lupaan olla ahkerampi... Sitä paitsi postissa ja matkahuollossa odottaa kummassakin paketti, eli pääsee leikkimään joulua näin kesäkuussa! Taitavat Zalandon ja iHerbin tilaukset tehdä tuloaan... Jeiii!

 

 (Kuva: storytellingnomad.wordpress.com)

Meidän PITI mennä kiipeilemään...

... mutta neidit ajautuivatkin shoppailemaan. Hups. 
Piti vaan äkkiä käydä kahvilla ja sitten suunnata kiipeilykeskusta kohti. Toisin kävi. Wie typisch... 

No mutta hei: mentiin loppuillaksi vielä keilaamaan. Tässä kaunis kuvasarja allekirjoittaneesta - kledjutkin on viimeisen päälle, kun tosiaan oltiin sinne urheiluareenalle suuntaamassa, eikä ihmisten ilmoille... Nooo, sitä sattuu! :D
Tarkempi reportaasi päivän shoppingeista huomenna. Nyt ei pysty, on kädet niin kipeenä tosta pallon heittelystä. Kunto kymppi!

 

Huomatkaa irvistely! Voi arvata, kuka hävisi...

Right now

Nom nom...

Kauneussunnuntai - punkkunaamiota kehiin

Sateista sunnuntaita vaan kaikille! Allekirjoittanut on hengannut kotona pyjamapöksyt päällä ja tuijottanut Game of Thronesia putkeen. Päätin myös vähän hemmotella ihoa kasvonaamiolla. 

Minä pidän kahdenlaisista naamioista: kangasnaamiot ja voidemaiset naamiot, jotka voi jättää imeytymään iholle. Tänään valikoin kangasnaamion: yhden seitsemästä erilaisesta My Beauty Diary -naamiostani. Naamariin asti päätyi Red Vine eli kotoisasti punkkumaski. 
(Jos ihmettelette pakkauksen ulkonäköä verrattuna esim. MBD:n nettisivujen kuviin, niin omistamani naamiot ovat vielä vanhalla designilla, olen tilaillut niitä jo hyvän aikaa sitten. Niin, ja nimi tosiaan kirjoitetaan V:llä eikä W:llä. Vine tarkoittaa englanniksi köynnöstä, mikä viitannee viiniköynnökseen tämän naamion kohdalla.)

Red Vine on antioksidanttinen (miten tuon muotoilisi paremmin...), heleyttävä ja kiinteyttävä naamio, joka on tarkoitettu samealle ja kimmoisuutensa menettäneelle iholle. Kaikki nämä ovat myös "valkaisevia" valmistajan mukaan, mutta tämä lienee vain markkinointikikka Aasian suunnalle - siellä kun mikään ei ole kauniimpaa kuin vaaleaakin vaaleampi iho. 











Tehoaiheina naamiossa on mm. aloe vera, arnica (arnikki), vitis vinifera (viiniköynnös), sekä uutteina vihreä tee, greippi, hyaluronihappo, mukopolysakkaridit, hiivauute, albumiini, kamomilla ja lakritsi. 
Listasta on luettavissa siis virkistävä, kosteuttava ja kirkastava vaikutus.









Itse tykkään tästä naamiosta, se tuntuu hieman heleyttävän ihoa. Lisäksi ihon väri on tasainen naamion jäljiltä, mistä bonusta! Myös otsan pienet ilmejuonteet ovat kadonneet, sen verran naamio tosiaan kiinteyttää, jos 27-vuotias kehtaa näin edes sanoa... Mitään radikaalia lumikkiefektiä en ole koskaan mistään tuotteesta saanut, mutta toisaalta ihoni on hyvässä kunnossa jo lähtökohtaisesti. Naamio tuoksuu raikkaalle - ja ihan oikeasti hieman punaviinille! Ilmeisesti vitis vinifera on tämän takana... 
Pidän näitä naamioita yleensä puolisen tuntia kasvoilla, sen aikaa, että naamioon imeytetty seerumi tuntuu selvästi imeytyneen ihoon.

(Pakollinen muumio-aave-kangasnaamiokuvakin tuli otettua - olen pahoillani - ja supertyylikkäistä lööbakuteista ansaitsen myös pojot himaan!)

Pakko saada: Wedge heel boots & leopardilökärit

Wedge heel boots 2013 by namineiti

 "Korkkaritennareita" tässä on jo jonkun aikaa kuolattu ja ahkerasti shoppailen niitä nettiostoskärryihin... 
Periaatteessa hakusessa on neutraalit mustat tai valkoiset (tai sekä että) tennarit, mutta siis katsokaa noita ihania Sketchersin Daddy´s Money -kokoelman kenkuleita! Oiiihh! Haluan ne kaikki! Mustaa, valkoista, pinkkiä, nastoja... nami! Onneksi näistä on koot loppu sieltä, mistä olen vakoillut, muuten tulisi pieni lommo matkakassaan; malliston tossuista köyhtyy yksilöstä riipppuen n. 60-100 € per pari. Ei paha muuten, mutta köh... 

Tällä kertaa tilaukseen lähteekin iskän rahojen sijaan Buffalon valkoiset wedget. Näistäkin löytyy vähän niittiä, olisipa vielä hopeista...
Korkoa näissä on 6,5 cm, joten lompsiminen lienee varsin mukavaa. Ne on kuitenkin tärkeitä senttejä ja niiden puolikkaita tällaiselle mininaiselle!

      

Kyllä kelpaisi kesällä lekotella näissä kissamaisen cooleissa A|wearin pöksyissä ja vaania jengiä arskojen takaa! 8) Näyttäisi olevan vielä taskutkin olemassa, sinne vaan puhelin ja pikkuinen aurinkorasva talteen, niin voi chillata vaikka parilla... (Vaatii tosin ehkä tietynlaista asennetta, että nämä päällä lähtee hillumaan lasipalatsin terdelle...)

Suomi, sääntöjen luvattu maa

Luitteko Helsingin Sanomista viime viikolla Riku Rantalan (aikamme legendan, Kari Grandin... ei kun siis Madventures-seikkailijan) kolumnin siitä, kuinka neuroottinen pilkunjyystö pilaa kesälomat. Rantalan mukaan Suomi on kuin Singapore, kieltotaulut loistavat vieri vieressä huutaen "EI SAA!".

Minä olen kyllä eri mieltä. Kyllä me tarvitsemme tiukkaa kuria, isoveljen valvontaa ja lisää sääntöjä. Muutenhan suomalaiset joutuisivat käyttämään kadonnutta kansanperinnettä nimeltä maalaisjärki, tai pahimmassa tapauksessa olemaan joustavia ja yrittää opettelemaan vieraiden maiden mentaliteettiin kuuluvaa epäilyttävää kykyä, jota ilmeisesti kutsutaan niin sanotuksi tilannetajuksi. Pelottavia skenaarioita.

 

(pfitblog.com)

Iltalehtikin uutisoi, että Suomi hukkuu sääntöihin, ihmettelevä sävy oli luettavissa rivien välistä. On muuten aika outoa tämä lehdistön vapaus kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Suurimmat lehdet suorastaan arvostelevat armasta maatamme - olisikohan aika ruveta rajoittamaan sananvapautta ja harjoittamaan sensuuria, ihan vain kansan turvallisuuden vuoksi?

Esimerkkejä on IL:n jutussa poimittu kourallinen. Lähdetään vaikka Särkänniemestä. On se hirvetätä, jos lapsi näkee vuoristoradassa istuen jonkun kaukaisen terassin, jossa aikuiset nautiskelevat viiniä tai olutta kuumana kesäpaivänä. Mä ainakin traumatisoituisin pahasti. 
Itse asiassa pohdittuani asiaa tarkemmin en voi kuin ihmetellä: miksi lasten vanhemmille edes myydään alkoholia - lapsiparathan joutuvat näkemään kotona, kun ruoan kanssa juodaan punaviinilasillinen, tai lauantai-iltana isi korkkaa saunaoluen. Miksi lastensuojelu ei tee tällaiselle mitään? 

 

(momaroo.com)

Ja tämä evästouhu eri tapahtumissa. Juuri näin, huudatetaan ehdottomasti mieluummin nälkäisiä lapsia (ja aikuisia), kuin että toisivat omia ällöttäviä eväitään ulkokonserttiin. Häiritsisi varmasti kanssaviihtyjiä, jos vieressä istuva söisi omenan. Tai julkeasti tuhoaisi hammaskiillettään syömällä turkinpippureita.
Eväisiin ja syömisiin liittyen todella ihmettelen sitä, miten on mahdollista, että leffateatterissa saa syödä ja juoda, sekä sieltä ostettuja että tuotuja eväitä! Pienessä tilassa ihmiset syövät popcornia ja lipittävät pepsiä. HYI! Eikö kukaan välitä esimerkiksi vieressä istuvasta laihduttajasta tai elämäntapakarppaajasta - miksi he joutuvat kärsimään siksi, että muut herkuttelevat rentoutuessaan leffassa? Tämä on selkeää syrjintää, joka kohdistuu tiettyyn kansanryhmään.

Jatkossa tänne tarvitaan lisää sääntöjä ja ihmisten lokeroimista: ravintolaan syöjille oma koppi, juojille oma koppi ja myös eroteltuna alkoholi- ja soft drink-osio, ettei mene sekaisin. Tämä tietenkin siksi, että ravintolassa mahdollisesti paikalla olevat lapset tai aikuiset mielensäpahoittajat eivät näe ja siten joudu altistumaan yllä mainituille toiminnoille. Tupakoitsijoille oma koppi jo on, mutta oletan, että se kielletään pian kokonaan. Vähintään täytyy kehittää jonkun tyyppinen järjestelmä, joka valvoo kuinka monta savuketta illan kuluessa nautitaan. Se voi sitten antaa palautetta ja soimata ihmistä, se tekee hyvää.

Hakaniemen kauppahallissa onkin esimerkillisesti jo fiksusti jaettu, että lihaa ja kalaa syövät menevät eri pöytiin, ja muutenkin valvotaan, ettei liikaa ole sosiaalista menoa, saati juomia sekoitettuna ruokanautintoon. Pelotteena on nähkääs, että jos saadaan syödä eri ruokia eri myyjäpisteistä ostettuna samassa pöydässä, Suomen rappioitunut nuoriso tulee ja ryhtyy rikoksen tielle nauttien laittomasti alkoholipitoisia juomia. Täysin loogista.

(ohfowp.blogspot.com)

Aplodit ansaitsee myös ravintolayrittäjä. Hän antaa hienoa esimerkkiä selkärankaisuudellaan ja sääntöjen tiukalla noudattamisella! Keittoa ei saa tarjoilla mitenkään muutoin kuin kuumana, vaikka asiakas muuta toivoo. 
Säännöt kieltävät. Ei pysty. 
Mielestäni tässä pitäisi olla kyllä tarkempi ihan yleisesti; oletteko huomanneet, että joskus ravintolassa asioidessa henkilökunta toteuttaa asiakkaan toiveita? Järkyttävää kapinallisuutta, että tillin palat jätetään lohen päältä pois, koska asiakas ei sitä siedä. Aivan yhtä järkyttävää on tämä trendi, että ranskalaiset saa vaihtaa vaikka salaattiin tai kasviksiin, vaikka sellaista ei todellakaan ole ruokalistalla mainittu! 

Ulkomaalaiset turistit eivät kuulemma ymmärrä näitä sääntöjä, mutta he ovatkin jotain leväperäisiä Eurooppalaisia ja ties mitä juntteja, jotka kuulemma ottavat rennosti ja soveltavat asioita. Onneksi tämänkaltaisesta trendistä ei Suomessa ole pelkoa, olemmehan pohjoisen neuroottisia pilkunjyystäjiä, joiden hallitus kaatuisi ja maa syöksyisi anarkiaan ilman sääntöjä ja ennen kaikkea kieltoja. Allekirjoittanutkin saa taas uutisointia luettuaan nukuttua yönsä rauhassa, kukkahattu ei kiristä ja Viljonkkamainen pakko-oireinen häiriökin on sopivassa harmoniassa suomalaisuuden sääntöjen kanssa.

 (kol98.deviantart.com)

Shoppailua H&M:n lastenosastolla...

Heh. Olen tosiaan lyhyt. Me pienet naiset tiedämme, että joskus lastenosastolla voi tehdä löytöjä - ehkei sieltä mitään muotiluomuksia saa kotiin raahattua, mutta esimerkiksi sopivan pituisia housuja todellakin! Mitoitukset kun on tehty pituuden mukaan, ja meikäläinen jää kevyesti alle sen lastenosaston maksimin eli 170 cm... (kukahan tuonkin "lasten"koon on kehittänyt!?)

H&n alennusmyyntejä päätinkin siis katsella sillä silmällä, en jaksa alkaa koluamaan normimallistoa läpi, joten rajoitin haun lastenosastolle. Sitä paitsi lasten kledjut on yleensä aina halvempia. Pihipirkko kiittää ja kuittaa. Sitä paitsi kaikki paidat ainoastaan tiikeritoppia lukuunottamatta on 100 % puuvillaa - ei aina itsestäänselvyys kun shoppailee halvalla henkkamaukan rättejä...

Tässä omat valintani ostoskoriin - ei sitten hihitellä siellä...

Ensin vähän kissoja kehiin - tänä kesänä näitä näkyy joka puolella, ja hyvä, niin! 

Minulle yksi tiikeritoppi ja valkoinen kissa-t-paita! 7,95 € ja 9,95 €.

 

Sitten paitoja. Vaaleansinisessä paitapuserossa on hauska yksityiskohta alahelmassa. Vaaleassa neuleessa taas on merimieshenkisiä tummansinisiä raitoja ja puiset napit. 12 € ja 10 €.

  

Housuja... mustat tregginsit ovat hieman joustavaa kangasta. Sinisistä farkuista en tiedä... 

14,95 € ja 10 €.

  

Pöksyjä! Harmaat colleget sopii vaikka treenihousuiksi ja leopardipöksyt nyt on lökäreiksi syntyneet!  

9,95 € ja 7 €.

  

Vielä lisää teeppareita! Vinkeässä Rollari-henkisessä teepaidassa on paljetteja, Miami-paita nyt täytyy olla kesällä! 7 € ja 5 €.

Löytyykö lukijoista lastenosastolla shoppailijoita?