Paha mieli. Ja kaikki, mitä ääneen puhutaan...

Eipä ole ollut mitään päivitettävää. Tai ainakaan ei ole ollut mitään sanottavaa. Nyt on.

Lauantaina herättiin uutiseen siitä, että 18-vuotias teini on silmittömästi ampunut pahaa-aavistamattomia nuoria.
Ei kai näitä tule muuta kuin lisää. 

Tulevaisuutemme toivot voivat pahoin, olemmeko enää muuta kuin pahoinvointivaltio? Miksi ne ovat aina nuoria miehiä? Miten yhteiskuntamme kasvattaa pojat tänä päivänä, kun tällainen tuntuu vain lisääntyvän ja lisääntyvän? Oli niitä aseita aiemminkin, mutta silloin se suunnattiin omaan päähän. Miksi nykyään sivullisiin? Onko se media, onko se uutisissa asialla mässäily, onko se julkisuushakuisuus, onko se räiskintäpelit... Onko se internet-yhteiskunta, jossa ihminen voi elää elämäänsä lähes kokonaan virtuaalitodellisuudessa, jossa ihminen jää entistä enemmän yksin, jossa syrjäytyneet syrjäytyvät lopullisesti?

Omat muistikuvani alkavat oikeastaan Myyrmannin pommista. Se liippasi läheltä. Itse asiassa niin läheltä, että olimme menossa kaverini kanssa silloin sinne shoppailemaan. Myyrmäen asemalla kaverini tuumasikin, että mennään Jumboon vaihteeksi. Hyvä että mentiin. Mannissa kuoli kaksi koulukaveriani. 

Sunnuntai ja maanantai...  nukuin ja söin. Väsytti ja väsyttää edelleen. 
Tiistai. Töitä, arvatkaas missä? No Hyvinkäällä tietysti, missäs muualla... Oli aikamoista kuulla, kun vanhempi rouva kertoi olevansa matkalla sairaalaan, jossa hoidettavana oli hänen lapsenlapsensa ja tämän seurustelukumppani. Toinen oli saanut luodista mahaan, toinen alaraajoihin.

Tänään meni fiilikset töissä myös, kun kollega kysymyksen esittämällä ilmeisesti antoi ns. v*ttuilupalautetta. Kun kysyin, että miksi, vastaus oli yhtä kryptinen kuin mitä oli sitä edeltävä kysymyskin. Asiaa kummasteltuani pikkulinnut laulelivat hieman lisää.

Itsellenihän on aivan sama, jos joku ei minusta pidä. Emmehän me voikaan kaikki pitää toisistamme - ja se on ihan fine! Minä itsekin pidän vain harvoista ja valituista. Yleensä ihmisistä, jotka ovat ansainneet luottamukseni. Mutta selän takana p... jauhaminen, se ei ole OK. Ja kun se kantautuu korviini, ennemmin tai myöhemmin, niin metsä vastaa...
Jos on sanottavaa, sano se kasvotusten. Jos siihen ei ole pokkaa, ole hiljaa.

Keskisormen heilutuksia Terveisiä vaan teille, jotka tätäkin luette ja tunnette piston sydämessänne. 
Mutta muistelkaa tätä lausahdusta - ja muistelkaahan tarkkaan:

Kaikki kuuluu, mitä ääneen puhutaan.

 

(Kuva: paintingwithbrains.blogspot.com)