Näytetään tekstit, joissa on tunniste syömishäiriöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syömishäiriöt. Näytä kaikki tekstit

10. kesäkuuta 2013

Ihana vai kamala vartalo - miten sinä näet itsesi?

Monella meistä on varmasti omakohtaista kokemusta siitä, että näemme itsemme erilaisena kuin todellisuudessa olemmekaan - naisilla se yleensä tarkoittaa sitä, että oma vartalo nähdään suurempana, lihavampana tai leveämpinä kuin se oikeasti on. 

Tämän kaltaisesta omakuvan väärentymästä kärsii suurin osa syömishäiriöisistä, niin naisista kuin miehistäkin. Ilmiöstä on kuitenkin ehkä yllättäenkin aika paljon dataa myös sellaisten naisten kohdalla, jotka eivät syömishäiriöitä ole sairastaneet. Tämä lienee universaali ilmiö, ainakin länsimaisissa kulttuureissa, joissa ulkonäön merkitys on korostunut ja ihanne on (ollut jo ihan liian pitkään) superkiinteä ja hoikka, timmi, tai ihan vain laiha. 

Kysykää vaikka Abercrombie & Fitch -vaateketjun perustajalta: heidän putiikkiinsa ei ole asiaa kuin laiheliineilla - naisille ei edes myydä L-kokoa suurempia vaatteita! (Miehille myydään, jotta coolit jenkkifutis-starat ja muut atleetit äijät voivat pukeutua all-american-cool-boy-lookkiin. Jep jep...)

(kuva: care2.com)

Blogisfäärissä ja lehdistössä aihetta on käsitelty paljon. Esimerkiksi laatulehti (köh) Daily Mailin artikkelissa tästä ilmiöstä oli keväämmällä juttua, sitä pääsee lukemaan tästä.  Jutussa haastatellaan naisia, jotka arvioivat omaa vartaloaan kuvallisen mitta-asteikon avulla, minkä jälkeen subjektiivista arviota verrataan heidän todelliseen kokoonsa.
Linkittämieni juttujen jummartaminen vaatii muuten ylläripylläri kanadankielen taitoa, mutta esimerkiksi DM:n Femail-osio on sarjassamme IS:n Liv-sivusto - eli naishömppää vain, ei mitään kovaa tutkimusdataa.

Joku aika sitten muuten hieman tätä asiaa liipaten oli myös Doven Real Beauty Sketches -kampanja, jossa naiset kuvailivat ulkonäköään entiselle poliisivomissa toimineelle piirtäjälle. Tämä pelkän kuvauksen perusteella piirsi kuvan naisten kasvoista. Sen jälkeen piirtäjä näki naisen oikean kuvan ja piirsi tästä uuden kuvan. Lopuksi kuvia sai vertailla keskenään ja pohtia sitä, miksi naiset korostivat paljonkin kasvojensa huonoja puolia kuvauksessaan, ja miten positiivinen yllätys ns. oikea kuva heille oli.
Dovellahan oli jo vuosia sitten myös ns. real bodies -kampanja, jolla tuotiin esiin se, että oikeat naiset ovat ja erikokoiset naiset ovat kauniita, ei tarvitse olla photosopattu malli.


Nice job, VS... not! Go Dove! (kuva: curiositiesbydickens.com)

Päädyin ympäri internetin ihmemaata surffaillessani lopulta sivustolle, jossa naiset ympäri maailman monenlaisista kokoluokista, ruumiinmalleista ja ihonväreistä ovat ladanneet itsestään kuvia. Sivuston hakuspekseihin voi syöttää pituutensa ja painonsa, ruumiinmallinsa ja vaatekokoa, joiden perusteella sivustolta löytää suurin piirtein samaan luokkaan (mutta vain pelkkien numeroiden perusteella, toim. huom.) kuuluvien naisten kuvia. 

Siinä voi sitten pällistellä, että jaahas, numerot eivät kyllä kerro yhtään mitään, kun näköjään saman pituinen ja painoinen voi olla niin monen kokoinen ja näköinen. Jollain on upeat lanteet ja takapuoli, toisella ryntäät varastavat huomion. Kolmas onnekas on sopusuhtainen joka puolelta, neljäs on jotain tältä väliltä.


(kuva: expatspoetry.com)

Saitin tarkoitus on tukea positiivista minäkuvaa ja laajentaa tajuntaa hyväksymään se, että meitä on joka junaan ja skootteriin. Idea on lähtöisin juuri tuosta ongelmasta, että moni nainen näkee vartalonsa plus-linssien läpi, ja olisi hyvä joskus suhteuttaa hieman sitä oman navan tuijottelua positiivisessa mielessä, ja ehkä myös rakentavasti verrata itseään muihin. 

Tällä sivustolla voi kuitenkin olla myös kääntöpuolensa ja homma voi ruveta ottamaan päähän tai jopa ahdistamaan, jos oma vartalo on mörkö. Tämä koskee varsinkin syömis- tai ruumiinkuvahäiriöistä kärsiviä henkilöitä. Kun ruudulle lävähtää paljon timmimpiä vartaloita kuin itsellä - vaikka painoakin on enemmän ja lyhyyttä ihan yhtä vähän, eikä niillä näkynyt yhtään selluliittia, ja mulla on ihan sairaan iso maha voi itku, ja mun reidet hinkkaa aina yhteen vaikka painaisin kuinka vähän - niin siis kun ruudulle lävähtää eri kokoisia ja muotoisia vartaloita, niihin täytyy suhtautua rakentavasti. Ja ei, ei kannata myöskään leikkiä "pidän pituuden samana, mutta haenkin aina vain alemmalla painolla olevia naisia, että minkälainen se kroppa voisi olla" -leikkiä, koska sitten ottaa päähän aivan varmasti... ;)

Täältä pääsee pällistelemään ihania naisia joka kokoluokasta. 
Muistakaa järki ja objetiivinen asenne!

PS. Uskotteko, jos sanon, että nämä kaksi naista ovat samanpituisia ja +/- 2 kg toisistaan?
He ovat muuten minun kokoluokkaani kumpikin, painan juuri sen kilomäärän mikä jää heidän väliinsä. Silti en näytä kummaltakaan - okei, no tietenkin enemmän vasemmanpuoleiselta, on jäänyt toi punttien nostelu vähän vähemmälle... 

 

16. elokuuta 2012

H&M:n syysmuoti ja luonnollinen naisihanne = mission impossible(ish)

Way to go, H&M! 

Ihan kiva syysmallisto näkyy vaatteiden osalta olevan, muutamia juttuja sieltä meinasin mennä shoppailemaankin... kunnes päädyin nettikauppaan ja rupesin selailemaan vaatteita. Ja rupesi ärsyttämään. 

Pohkeet ja reidet samaa kokoluokkaa? Luonnollista ja tervettä... not.

Nykyään, kun H&M:n mallit ovat joko täysin tietokoneen avulla luotuja, tai vähintäänkin reippaalla kädellä photoshopattuja, on todella turhauttavaa saada oikeaa kuvaa siitä, minkälainen vaate on oikean ihmisen päällä. 
(Tämänhän H&M avoimesti myöntääkin - pakkohan se on, kun kaikissa vaatteissa mallin vartalo on identtinen sormien asentoa myöten, vain kasvot, hiusten ja ihon väri vaihtuvat.)

Hyvä poseeraus...

...kovin on vaan samanoloinen kaikilla roboteilla...

Koita siinä sitten pähkäillä, onko vaate millään tapaa itselle sopiva kokoa myöten (jos ei siis satu tietää tarkasti vartalotyyppiään sekä strategisia mittojaan eri mallisten ja materiaaleista malmistettujen vaatteiden osalta)... 
Varsinkin, kun on tällainen hobitin kokoinen naisihminen, jonka reidet ja sääret ovat hiukan eri paksuus- sekä pituus- lyhyysluokkaa kuin näiden tietokoneella luotujen "mallien":

 

Kivat pattipolvet


Ja oih, voih... Mistä lyhyt pikkuneiti saisi ostettua tällaiset noin 2,5 metriä pitkät koivet ja keskivartalon?




Onko se nyt niin kivan näköistä, että pitää ihan esitellä kuinka lantioluut paistavat?



No, ihan koko kuvavalikoimaa en kuitenkaan hauku lyttyyn. 
Löytyi sieltä kuulkaa ihan normaalinkin näköinen malli... nimittäin H&M+ mallistosta, kokoluokista 44-52.

Olemmeko me normaalit naiset ihan oikeasti pluskokoisia isoja tyttöjä, jos käsissä on muutakin kuin nahkat, reisien välissä on tyhjän tilan sijaan lihaksia ja läskiä, vatsa on olemassa, lantioluut piilossa niin kuin kuuluukin olla ja vartalossa muotoja kurvikkuuden ansiosta, ei luuston rakenteen piirtämänä..?

Minun mielestäni tämä malli on aidon naisen näköinen - mitä nyt kasvoiltaan oikea kaunotar, mutta se hänelle suotaneen... ;)







Mitäs te olette mieltä? Onko H&M:n nettikaupasta helppoa tai kivaa shoppailla vaatteita, kun kledjut roikkuvat tietokoneohjelmalla luotujen robottien päällä?
Eikö olisikin kivempi, että kaikki vaatteet, myös "normaalikokoiset" (sanon tämän siksi, että mielestäni tuo plus-kokoinen mallikin on aivan normaalikokoinen) vaatteet ja mallistot esiteltäisiin oikeiden naisten päällä, mielellään vaikka plus-kokoisen?


(Kuvat: HM.com)