Näytetään tekstit, joissa on tunniste avautumista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avautumista. Näytä kaikki tekstit

15. kesäkuuta 2013

Suomi, sääntöjen luvattu maa

Luitteko Helsingin Sanomista viime viikolla Riku Rantalan (aikamme legendan, Kari Grandin... ei kun siis Madventures-seikkailijan) kolumnin siitä, kuinka neuroottinen pilkunjyystö pilaa kesälomat. Rantalan mukaan Suomi on kuin Singapore, kieltotaulut loistavat vieri vieressä huutaen "EI SAA!".

Minä olen kyllä eri mieltä. Kyllä me tarvitsemme tiukkaa kuria, isoveljen valvontaa ja lisää sääntöjä. Muutenhan suomalaiset joutuisivat käyttämään kadonnutta kansanperinnettä nimeltä maalaisjärki, tai pahimmassa tapauksessa olemaan joustavia ja yrittää opettelemaan vieraiden maiden mentaliteettiin kuuluvaa epäilyttävää kykyä, jota ilmeisesti kutsutaan niin sanotuksi tilannetajuksi. Pelottavia skenaarioita.

 
(pfitblog.com)


Iltalehtikin uutisoi, että Suomi hukkuu sääntöihin, ihmettelevä sävy oli luettavissa rivien välistä. On muuten aika outoa tämä lehdistön vapaus kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Suurimmat lehdet suorastaan arvostelevat armasta maatamme - olisikohan aika ruveta rajoittamaan sananvapautta ja harjoittamaan sensuuria, ihan vain kansan turvallisuuden vuoksi?

Esimerkkejä on IL:n jutussa poimittu kourallinen. Lähdetään vaikka Särkänniemestä. On se hirvetätä, jos lapsi näkee vuoristoradassa istuen jonkun kaukaisen terassin, jossa aikuiset nautiskelevat viiniä tai olutta kuumana kesäpaivänä. Mä ainakin traumatisoituisin pahasti. 
Itse asiassa pohdittuani asiaa tarkemmin en voi kuin ihmetellä: miksi lasten vanhemmille edes myydään alkoholia - lapsiparathan joutuvat näkemään kotona, kun ruoan kanssa juodaan punaviinilasillinen, tai lauantai-iltana isi korkkaa saunaoluen. Miksi lastensuojelu ei tee tällaiselle mitään? 

 
(momaroo.com)

Ja tämä evästouhu eri tapahtumissa. Juuri näin, huudatetaan ehdottomasti mieluummin nälkäisiä lapsia (ja aikuisia), kuin että toisivat omia ällöttäviä eväitään ulkokonserttiin. Häiritsisi varmasti kanssaviihtyjiä, jos vieressä istuva söisi omenan. Tai julkeasti tuhoaisi hammaskiillettään syömällä turkinpippureita.

Eväisiin ja syömisiin liittyen todella ihmettelen sitä, miten on mahdollista, että leffateatterissa saa syödä ja juoda, sekä sieltä ostettuja että tuotuja eväitä! Pienessä tilassa ihmiset syövät popcornia ja lipittävät pepsiä. HYI! Eikö kukaan välitä esimerkiksi vieressä istuvasta laihduttajasta tai elämäntapakarppaajasta - miksi he joutuvat kärsimään siksi, että muut herkuttelevat rentoutuessaan leffassa? Tämä on selkeää syrjintää, joka kohdistuu tiettyyn kansanryhmään.

Jatkossa tänne tarvitaan lisää sääntöjä ja ihmisten lokeroimista: ravintolaan syöjille oma koppi, juojille oma koppi ja myös eroteltuna alkoholi- ja soft drink-osio, ettei mene sekaisin. Tämä tietenkin siksi, että ravintolassa mahdollisesti paikalla olevat lapset tai aikuiset mielensäpahoittajat eivät näe ja siten joudu altistumaan yllä mainituille toiminnoille. Tupakoitsijoille oma koppi jo on, mutta oletan, että se kielletään pian kokonaan. Vähintään täytyy kehittää jonkun tyyppinen järjestelmä, joka valvoo kuinka monta savuketta illan kuluessa nautitaan. Se voi sitten antaa palautetta ja soimata ihmistä, se tekee hyvää.


Hakaniemen kauppahallissa onkin esimerkillisesti jo fiksusti jaettu, että lihaa ja kalaa syövät menevät eri pöytiin, ja muutenkin valvotaan, ettei liikaa ole sosiaalista menoa, saati juomia sekoitettuna ruokanautintoon. Pelotteena on nähkääs, että jos saadaan syödä eri ruokia eri myyjäpisteistä ostettuna samassa pöydässä, Suomen rappioitunut nuoriso tulee ja ryhtyy rikoksen tielle nauttien laittomasti alkoholipitoisia juomia. Täysin loogista.


(ohfowp.blogspot.com)

Aplodit ansaitsee myös ravintolayrittäjä. Hän antaa hienoa esimerkkiä selkärankaisuudellaan ja sääntöjen tiukalla noudattamisella! Keittoa ei saa tarjoilla mitenkään muutoin kuin kuumana, vaikka asiakas muuta toivoo. 
Säännöt kieltävät. Ei pysty. 
Mielestäni tässä pitäisi olla kyllä tarkempi ihan yleisesti; oletteko huomanneet, että joskus ravintolassa asioidessa henkilökunta toteuttaa asiakkaan toiveita? Järkyttävää kapinallisuutta, että tillin palat jätetään lohen päältä pois, koska asiakas ei sitä siedä. Aivan yhtä järkyttävää on tämä trendi, että ranskalaiset saa vaihtaa vaikka salaattiin tai kasviksiin, vaikka sellaista ei todellakaan ole ruokalistalla mainittu! 

Ulkomaalaiset turistit eivät kuulemma ymmärrä näitä sääntöjä, mutta he ovatkin jotain leväperäisiä Eurooppalaisia ja ties mitä juntteja, jotka kuulemma ottavat rennosti ja soveltavat asioita. Onneksi tämänkaltaisesta trendistä ei Suomessa ole pelkoa, olemmehan pohjoisen neuroottisia pilkunjyystäjiä, joiden hallitus kaatuisi ja maa syöksyisi anarkiaan ilman sääntöjä ja ennen kaikkea kieltoja. Allekirjoittanutkin saa taas uutisointia luettuaan nukuttua yönsä rauhassa, kukkahattu ei kiristä ja Viljonkkamainen pakko-oireinen häiriökin on sopivassa harmoniassa suomalaisuuden sääntöjen kanssa.


 (kol98.deviantart.com)

13. kesäkuuta 2013

Arghh! Kiitos, tulli!

Olenkin odottanut ja odottanut viimeisintä iHerbin tilausta saapuvaksi... 



Arvata saattaa, miten kävi. Kokonaista 40 € maksanut tilaus jäi sitten tulliin, vaikka (yleensä) ne kyllä tulevat kiltisti läpi. 
Raja 22 €! What the fuuuuuck!? Mitään ei käytännössä haluta Suomeen tilattavan, ettei vaan jää verot maksamatta tänne - tuotteista, joita a) ei joko saa täältä Finlandian perähikiältä, tai b) ne on täällä ylihinnoiteltuja kuten suurin osa kaikesta tässä maassa...

Ai ottaako päähän? Juu kyllä. 
Nyt pitää kipittää Vantaalle lentoasemalle tullipostiin, että saa maksaa itsensä kipeäksi. PRKL...

12. kesäkuuta 2013

Neiti gnuuta lainaten: What the fuck is this shit?

Neiti gnuu oli bongannut erinomaisen realistisen kuvan Beyoncésta!
Kuten männä aikoina on saatu lukea, B kilahti H&M:lle sen jälkeen, kun olivat sorkkineet rouvan kuvia hieman liikaa photarin avulla. Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa ja nähdä rouvan ilmeen, kun tämä Cavallin kuva iskeytyi tajuntaan... lähtien vaikka siitä, että en olisi tunnistanut kuvan naista Beyoncéksi edes kasvoista...

Vasemmalla Cavallin näkemys, oikealla otos Beyoncén lavashowsta 
(Kuva: eonline.com)

"neiti gnuun päiväkirja: what the fuck is this shit: MITÄ TÄSSÄ KUVASSA OIKEIN TAPAHTUU: ottaen huomioon, että beyoncé oikeutetusti kiskaisi palkokasvin poskionteloonsa jo siitä, että H&M retusoi tämän bikinikurveja kevään mainoskampanjaansa, en malta odottaa, mitä rouvalla on sanottavaa cavallin naurettavaan aivopieruun."

Tässä rouva näyttää itseltään, vaikka photoshopattu tämäkin kuva on... 
(kuva: beyonce.com)
 

10. kesäkuuta 2013

Ihana vai kamala vartalo - miten sinä näet itsesi?

Monella meistä on varmasti omakohtaista kokemusta siitä, että näemme itsemme erilaisena kuin todellisuudessa olemmekaan - naisilla se yleensä tarkoittaa sitä, että oma vartalo nähdään suurempana, lihavampana tai leveämpinä kuin se oikeasti on. 

Tämän kaltaisesta omakuvan väärentymästä kärsii suurin osa syömishäiriöisistä, niin naisista kuin miehistäkin. Ilmiöstä on kuitenkin ehkä yllättäenkin aika paljon dataa myös sellaisten naisten kohdalla, jotka eivät syömishäiriöitä ole sairastaneet. Tämä lienee universaali ilmiö, ainakin länsimaisissa kulttuureissa, joissa ulkonäön merkitys on korostunut ja ihanne on (ollut jo ihan liian pitkään) superkiinteä ja hoikka, timmi, tai ihan vain laiha. 

Kysykää vaikka Abercrombie & Fitch -vaateketjun perustajalta: heidän putiikkiinsa ei ole asiaa kuin laiheliineilla - naisille ei edes myydä L-kokoa suurempia vaatteita! (Miehille myydään, jotta coolit jenkkifutis-starat ja muut atleetit äijät voivat pukeutua all-american-cool-boy-lookkiin. Jep jep...)

(kuva: care2.com)

Blogisfäärissä ja lehdistössä aihetta on käsitelty paljon. Esimerkiksi laatulehti (köh) Daily Mailin artikkelissa tästä ilmiöstä oli keväämmällä juttua, sitä pääsee lukemaan tästä.  Jutussa haastatellaan naisia, jotka arvioivat omaa vartaloaan kuvallisen mitta-asteikon avulla, minkä jälkeen subjektiivista arviota verrataan heidän todelliseen kokoonsa.
Linkittämieni juttujen jummartaminen vaatii muuten ylläripylläri kanadankielen taitoa, mutta esimerkiksi DM:n Femail-osio on sarjassamme IS:n Liv-sivusto - eli naishömppää vain, ei mitään kovaa tutkimusdataa.

Joku aika sitten muuten hieman tätä asiaa liipaten oli myös Doven Real Beauty Sketches -kampanja, jossa naiset kuvailivat ulkonäköään entiselle poliisivomissa toimineelle piirtäjälle. Tämä pelkän kuvauksen perusteella piirsi kuvan naisten kasvoista. Sen jälkeen piirtäjä näki naisen oikean kuvan ja piirsi tästä uuden kuvan. Lopuksi kuvia sai vertailla keskenään ja pohtia sitä, miksi naiset korostivat paljonkin kasvojensa huonoja puolia kuvauksessaan, ja miten positiivinen yllätys ns. oikea kuva heille oli.
Dovellahan oli jo vuosia sitten myös ns. real bodies -kampanja, jolla tuotiin esiin se, että oikeat naiset ovat ja erikokoiset naiset ovat kauniita, ei tarvitse olla photosopattu malli.


Nice job, VS... not! Go Dove! (kuva: curiositiesbydickens.com)

Päädyin ympäri internetin ihmemaata surffaillessani lopulta sivustolle, jossa naiset ympäri maailman monenlaisista kokoluokista, ruumiinmalleista ja ihonväreistä ovat ladanneet itsestään kuvia. Sivuston hakuspekseihin voi syöttää pituutensa ja painonsa, ruumiinmallinsa ja vaatekokoa, joiden perusteella sivustolta löytää suurin piirtein samaan luokkaan (mutta vain pelkkien numeroiden perusteella, toim. huom.) kuuluvien naisten kuvia. 

Siinä voi sitten pällistellä, että jaahas, numerot eivät kyllä kerro yhtään mitään, kun näköjään saman pituinen ja painoinen voi olla niin monen kokoinen ja näköinen. Jollain on upeat lanteet ja takapuoli, toisella ryntäät varastavat huomion. Kolmas onnekas on sopusuhtainen joka puolelta, neljäs on jotain tältä väliltä.


(kuva: expatspoetry.com)

Saitin tarkoitus on tukea positiivista minäkuvaa ja laajentaa tajuntaa hyväksymään se, että meitä on joka junaan ja skootteriin. Idea on lähtöisin juuri tuosta ongelmasta, että moni nainen näkee vartalonsa plus-linssien läpi, ja olisi hyvä joskus suhteuttaa hieman sitä oman navan tuijottelua positiivisessa mielessä, ja ehkä myös rakentavasti verrata itseään muihin. 

Tällä sivustolla voi kuitenkin olla myös kääntöpuolensa ja homma voi ruveta ottamaan päähän tai jopa ahdistamaan, jos oma vartalo on mörkö. Tämä koskee varsinkin syömis- tai ruumiinkuvahäiriöistä kärsiviä henkilöitä. Kun ruudulle lävähtää paljon timmimpiä vartaloita kuin itsellä - vaikka painoakin on enemmän ja lyhyyttä ihan yhtä vähän, eikä niillä näkynyt yhtään selluliittia, ja mulla on ihan sairaan iso maha voi itku, ja mun reidet hinkkaa aina yhteen vaikka painaisin kuinka vähän - niin siis kun ruudulle lävähtää eri kokoisia ja muotoisia vartaloita, niihin täytyy suhtautua rakentavasti. Ja ei, ei kannata myöskään leikkiä "pidän pituuden samana, mutta haenkin aina vain alemmalla painolla olevia naisia, että minkälainen se kroppa voisi olla" -leikkiä, koska sitten ottaa päähän aivan varmasti... ;)

Täältä pääsee pällistelemään ihania naisia joka kokoluokasta. 
Muistakaa järki ja objetiivinen asenne!

PS. Uskotteko, jos sanon, että nämä kaksi naista ovat samanpituisia ja +/- 2 kg toisistaan?
He ovat muuten minun kokoluokkaani kumpikin, painan juuri sen kilomäärän mikä jää heidän väliinsä. Silti en näytä kummaltakaan - okei, no tietenkin enemmän vasemmanpuoleiselta, on jäänyt toi punttien nostelu vähän vähemmälle... 

 

7. kesäkuuta 2013

H&M Summer 2013 *FAILS*

Helteet kun yllätti taas tämän suomalaisen ja kalmankalpea tursuva kroppa pitäisi saada rannalle, niin allekirjoittanut selasi tässä päivänä eräänä kamalassa paniikissa läpi nettikauppojen bikinivalikoimaa... 
Mutta: tämä postaus ei keskitykään siihen vaatekappaleeseen, jonka turvin keikuillaan biitsillä imemässä deetä ihoon, vaan nyt kunnian ja gloorian saavat H&M:n kauden kaameimmat viritykset!

Meikäläisellä ei olisi kyllä pokkaa keikuroida kesästadissa näissä vetimissä... Kuka on oksentanut neonvärejä, kasarityyliä, 60-luvun hipsuja ja räpsyjä sekä luoja ties mitä tämän kesän mallistoon!? Näinkö tapahtuu, kun hipsterin laittaa aikakoneeseen ja lähettää sen karkkikauppaan? Joo kesä on värikästä ja aurinkoista aikaa, mutta...


Tuota noin...
 
  
Mikä maa, mikä valuutta? Mikä vuosikymmen..?

Oikein eeehanaa 80-lukua nuo yllä, mutta mitä nämä topit ja takit sitten ovat?

Sulka vaan vielä päähän ja menoksi kanoottia meloen!

Tässä topissa on eksytty 60-luvulle ja lähdetty ilmeisesti vetämään jotain astetta tehokkaampaa trippiä...

... ja mitä, siis mitä tämä on? Kaamea pussitakki ja ruusuja joka ikisessä tekstiilinpalassa! Itkettää melkein.

60-luku täällä hei - lähettäisitkö lopullisesti takaisin karmeat mekkoni, neonvihreän neuleen ja pökkelökengät! Kiitos!

... äläkä tuo niitä uudestaan muotiin 80-luvulla. Tai koskaan.


Noh, olisikohan alaosat yhtään lohdullisempia?


Kivat kukkaverhot sulla! Ei kun siis, toi, öö, mekko tarkoitin... kai.

Oih kyllä paisley on niiin ihanaa kuviointia - kireissä leggareissa varsinkin... not.

On myös törkeää viedä seepralta raidat! Ja pukea ne reisiä koristamaan. Oikeesti. Ihan oikeesti!

Tässäkin on kivat verhot muutettu kätevästi lilluvaksi hameeksi, niksipirkka-ainesta!

Ja mitäs tässä tapahtuu? Aaltoja v***u! (Viittaus Mentalwearin paitaan, jos ken ei tajunnut.)


 Huhhuh. Vieläkö jotain lähtee? 
Ai niin - eihän asu ole kokonaisuus ilman sopivia asusteita!


Ihan kiva. Jos olet 5-vuotias inkkarityttö.

John Lennon kääntyisi haudassaan.

Onkohan nämä tehty sulatetuista superpalloista?

Kyllä jokainen tyylilyyli tänä kesänä sisäisen Pochahontasinsa löytää! Pakko. Halusit tai et.

Aaah... mun silmät, mun aivot! Ei pysty! Onneksi nyt on perjantai ja tämä oli pieni aamukevennys kaikille. Olkaa hyvät myös ilmaisesta värishokkiterapiasta, piristää kummasti ja herättää aamu-unesta kirkuvilla neonväreillään. Ja jos joku nyt itkee, että "yhyy just ostin ton rätin, se on niiiin ihana", niin... Huh.

Lopuksi vielä ehdoton lempparini - tällä asulla pääsee luultavasti jonon ohi Kellokosken sairaalaan:



Värikästä viikonloppua! Koittakaa edes pukeutua asiallisesti, jos ette käyttäydy... ;)

(kuvat HM.com)

16. marraskuuta 2012

Espoolaiset teinit alasti + diapam-kahvia = TGIF!

No voi hyvää huomenta päivää! 
Tämä aamu on mennyt vähän vähemmän niin kuin kauniin kesäisessä Strömsössä...


Päivän naurut sain ensin kuitenkin siitä, kun tulin kurkistamaan, että millä hakusanoilla blogiini on eilen päädytty. Kahvi tyrskähti hieman, kun katselin, että minun naamatauluani on päädytty tuijottelemaan hakusanalla "espoolaiset teinit alasti fomspringissä"... :D Siis WTF? Anna googlen kertoa selitys!
 

...

Miksi tuo tekstinpätkä löytää blogini? Miksi kaikki kuvat ovat täältä?
Mä en tajua! No aivan sama, nyt sitä kofeiinia naamariin! Hauskaa perjantaita!

16. elokuuta 2012

H&M:n syysmuoti ja luonnollinen naisihanne = mission impossible(ish)

Way to go, H&M! 

Ihan kiva syysmallisto näkyy vaatteiden osalta olevan, muutamia juttuja sieltä meinasin mennä shoppailemaankin... kunnes päädyin nettikauppaan ja rupesin selailemaan vaatteita. Ja rupesi ärsyttämään. 

Pohkeet ja reidet samaa kokoluokkaa? Luonnollista ja tervettä... not.

Nykyään, kun H&M:n mallit ovat joko täysin tietokoneen avulla luotuja, tai vähintäänkin reippaalla kädellä photoshopattuja, on todella turhauttavaa saada oikeaa kuvaa siitä, minkälainen vaate on oikean ihmisen päällä. 
(Tämänhän H&M avoimesti myöntääkin - pakkohan se on, kun kaikissa vaatteissa mallin vartalo on identtinen sormien asentoa myöten, vain kasvot, hiusten ja ihon väri vaihtuvat.)

Hyvä poseeraus...

...kovin on vaan samanoloinen kaikilla roboteilla...

Koita siinä sitten pähkäillä, onko vaate millään tapaa itselle sopiva kokoa myöten (jos ei siis satu tietää tarkasti vartalotyyppiään sekä strategisia mittojaan eri mallisten ja materiaaleista malmistettujen vaatteiden osalta)... 
Varsinkin, kun on tällainen hobitin kokoinen naisihminen, jonka reidet ja sääret ovat hiukan eri paksuus- sekä pituus- lyhyysluokkaa kuin näiden tietokoneella luotujen "mallien":

 

Kivat pattipolvet


Ja oih, voih... Mistä lyhyt pikkuneiti saisi ostettua tällaiset noin 2,5 metriä pitkät koivet ja keskivartalon?




Onko se nyt niin kivan näköistä, että pitää ihan esitellä kuinka lantioluut paistavat?



No, ihan koko kuvavalikoimaa en kuitenkaan hauku lyttyyn. 
Löytyi sieltä kuulkaa ihan normaalinkin näköinen malli... nimittäin H&M+ mallistosta, kokoluokista 44-52.

Olemmeko me normaalit naiset ihan oikeasti pluskokoisia isoja tyttöjä, jos käsissä on muutakin kuin nahkat, reisien välissä on tyhjän tilan sijaan lihaksia ja läskiä, vatsa on olemassa, lantioluut piilossa niin kuin kuuluukin olla ja vartalossa muotoja kurvikkuuden ansiosta, ei luuston rakenteen piirtämänä..?

Minun mielestäni tämä malli on aidon naisen näköinen - mitä nyt kasvoiltaan oikea kaunotar, mutta se hänelle suotaneen... ;)







Mitäs te olette mieltä? Onko H&M:n nettikaupasta helppoa tai kivaa shoppailla vaatteita, kun kledjut roikkuvat tietokoneohjelmalla luotujen robottien päällä?
Eikö olisikin kivempi, että kaikki vaatteet, myös "normaalikokoiset" (sanon tämän siksi, että mielestäni tuo plus-kokoinen mallikin on aivan normaalikokoinen) vaatteet ja mallistot esiteltäisiin oikeiden naisten päällä, mielellään vaikka plus-kokoisen?


(Kuvat: HM.com)

Daimkakkua, epilointia ja immenkalvoja - hakusanojen TOP 3 (plus kukkahattutäti avautuu)

Daimkakku, Daim kakku, paras Daim-kakku, daimkakku appelsiini... Tuo syntisen ihana herkku erinäisine kirjoitusasuineen on noussut hakusanaksi numero uno, kun lukijoita päätyy tänne Googlen kautta!
Yksi postaus, jossa on yksi kuva appelsiinin makuisesta versiosta, sekä oma mielipiteeni kyseisestä tuotteesta (edelleenkin parasta ikinä!) - ja päivittäin hakusanatilastot täyttyvät Daimkakuista... :D


Tilastojen kakkonen - entinen johtava ykkönen - on epilaattori. Mikä on paras epilaattori, onko epilaattorikokemuksia vuodelta 2012? Entä kuka on kokeillut tuota itselläni käytössä olevaa Philips Satinelle -epilaattoria? Nämä askarruttavat montaa lukijaa, ja niin päädytään postaukseeni kivun käsityksestä ja sen suhteellisuudesta.
(Asiasta kiinnostuneille: postaukset löytyvät oikealta sivupalkista suositut tekstit -listalta ja epilaattorikokemukseni tästä.)


Numero kolme liippaakin edellistä läheltä. Immenkalvot pohdituttavat monia. Olettaisin, että kyseessä on nuori (naispuolinen) lukijakunta, jolle asia on ajankohtainen. Sinänsä on harmillista, että tosissani en nyt tuosta asiasta postauksessa puhu, vaan se liittyy pölötykseen epilaattorista ja pohdinnasta siitä, että vuoden sisään on mahtunut monenmoista "ekaa kertaa", joista viimeisimpänä siis epilointi.


Laitan nyt kukkahatun päähän ja rupean vähän täteilemään. 
Ken ei kukkahattutätiä jaksa, voi lopettaa lukemisen tähän. 
(Ihan tosi, rupean nyt kauhistelemaan nykynuorisoa. :P)


Kun tuo immenkalvoasia ja neitsyys sekä sen menettäminen ovat monelle nuorelle, tytölle ja pojalle, jossain elämänvaiheessa kuitenkin ajankohtaisia ja suuria asioita, koen nyt jotenkin moraaliseksi velvollisuudekseni sanoa niistä oikeasti jotain, kun nuo sanat vilahtelevat leikkimielisesti siinä epilaattoripostauksessa.

Ei minulla mitään maailmaa mullistavaa teoriaa ole iskeä pöytään, mutta kaksi asiaa ovat minun (ja varmasti jokaisen seksuaalisesti aktiivisen jo hieman teini-ikää vanhemman) rehellisiä mielipiteitä:

1. Ei sillä ole mikään kiire. Ei ole pakko, eikä ole velvollisuus. Ei tarvitse osoittaa kenellekään yhtään mitään. 
Vaikka moni nuori aloittaa seurustelun ja tavallaan samalla aikuisen maailmaan hyppäämisen tällaisen mummelin mielestä jo järkyttävän nuorena, kannattaa kunnioittaa itseään ja miettiä näitä asioita ihan rauhassa. Jos kokee olevansa kypsä - kuukautisten alkaminen ei ole riittävä merkki, vaan puhun nyt henkisestä kypsyydestä - niin go for it! Tärkeää kuitenkin on henkiseltä kannalta, että kumppani olisi luotettava, tuttu ja turvallinen. 
Pahinta mitä nykyään näkee ja kuulee on, kun hirvittävän nuoret tytöt ja pojat (minun silmissäni vielä lapset) puhuvat leuhkien muka-kokemuksistaan, kun oltiin niiiiiiin känniss ja iiiiih pantii sit sen Jani-Petterin tai Pirkko-Jessican kaaah!!!111

Tuntuu pahalta, että lapsuus loppuu jo niin kovin aikaisin. :(
Minun lapsuudessani, silloin kun kännyköistä tai tietokoneista ei kukaan tiennyt vielä mitään, leikittiin kavereiden kanssa poneilla ja barbeilla, juostiin ulkona naapuruston lasten kanssa leikkimässä kirkonrottaa, sekä riehuttiin ulkona kotipihalla keinumassa ja pomppimassa silloin vuonna 1995, kun vanhemmat kirkuivat kotona ja Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden... :D
Tänä päivänä jo arviolta 12-vuotiaiden näkee pukeutuvan kuten parikymppinen. Käydään samoissa vaatekaupoissa ja käytetään samoja meikkejä. Näpytellään samoja iPhoneja. Rahaa tuntuu vanhemmilta irtoavan ties mihin - minä muistan, kun sain kerran 50 markan setelin (alle 10 €) uusien housujen ostamista varten ja tuijotin tuota suurta rahaa silmät pyöreinä! Bussissa kun pakostikin kuulee takapenkin jutut, ne ovat jotain ihan muuta kuin mitä meidän, vielä ehkä onnellisesti viattomien, 80-luvun lasten jutut ikinä olivat.

2. Jos ja kun netistä sitä tietoa haetaan, asiasta kuin asiasta, kannattaa muistaa, että keskustelufoorumit ja nuorten tyttöjen blogit eivät ehkä ole aina niitä tietosisällöltään objektiivisimpia kanavia. Kokemuksia ja vertaistukea hakiessa toki, mutta jos haluaa ihmisen anatomiasta tietoa, kannattaa Googlesta poimia niitä hakutuloksia, jotka ovat esimerkiksi viranomaistahon tai terveydenhuollon organisaation ylläpitämiä sivustoja. Siellä on yleensä asiantuntijoiden laatimia artikkeleita ja tietoa, joka pitää paikkansa. (Näitä juttuja toki opitaan myös siellä peruskoulun biologian tunnilla, mutta ei kuitenkaan niin yksityiskohtaisesti - ja toisaalta huomio saattaa nuorisolla olla herpaantunut... ;)

Relax, there´s no rush to pop the cherry


Muutamia linkkejä, joista voisi immenkalvoasiaa ja muuta tietoa löytyä hieman paremmin kuin minun blogistani:

...

Ugh. Sisäinen kukkahattutätini on puhunut. 
Nyt heitän hatun kukkineen nurkkaan, sujautan korkkarit jalkaan, laitan hiukset sotkuiselle nutturalle ja nostan käsilaukun olalle. Lakkaan kynnet ja hymyilen peilikuvalle. Olen parikymppinen nainen ja onnellinen siitä. :)



(Kolme viimeistä kuvaa: Google.com, Favim.com)

17. heinäkuuta 2012

Tuskaa, ruokaa & makuuhuoneen sneak peek...

Niisk, niisk täällä taas terve moikka!

Flunssapirulainen sen kuin vain pahenee. Viime yö meni heräillessä kaameaan kurkkukipuun, johon ei perusburana auttanut tuon taivaallista. Onneksi Englannin reissulta oli nostanut Nurofen plussaa, se luojan kiitos auttoi ja sain nukuttua. 
Tänään olikin sitten kaikki röörit kunnolla tukossa ja kuume nousi nyt iltaa myöten. Jättekiva. 

Can cause addiction... Hmmm..

Iltapäivästä sain onneksi ihanaa seuraa, kun ystävä piti uhkailuistaan kiinni ja tuli vierailemaan - silläkin uhalla että olen flunssakoomassa. Tuliaisina oli mozzarellasalaattia, caesarsalaattia ja pähkinöitä vielä lisää (niitä pitää olla salaatissa paljon

 

 Esillepanosta ja kattauksesta 10+

Juomana oli vielä Pepsi Maxia, ah kuinka kulinaristista... Ilmoittaudutaanko, S, mukaan seuraavaan Master Chefiin? :D 
(Minuthan S muistaa siitä, että säilytin edellisessä asunnossa kissan kuivamuonasäkkejä uunissa - kätevä säilytystila tyhjillään pienessä yksiössä, hei haloo! Tässä taloudessa tarjoillaan salaattikin Ikean paistovälineillä... x)

Mutta hyvää oli, se on pääasia, kiitos kun toit raihnaiselle ruokaa ja seuraa! <3 

Napsin illalla myös viihdykkeeksenne pari superhyperlaadukasta ja onnistuneesti valotettua kuvaa pikkuruisesta makkaristani, joka on tosin vielä sisustuksen osalta keskeneräinen.
(Eihän mulla ole ollut kuin puolitoista vuotta aikaa - eihän siinä millään ehdi ripustaa seinille kaikkea haluamaansa tai hankkimaan uusia paneeliverhoja tai kehystää Hepburnin kuvaa tai...)


Le entrance

Le peili & apupöytä & roinaa

 Audrey valvoo unta <3