Right now

Nom nom...

Boulderingia, kiinalaista & superfood-shoppailua

Puuuh. Bouldering ottaa muuten astetta kovemmalle, kun on tällainen sohvaperunaksi syntynyt mamasita... Jaksettiin tyttöjen kanssa ehkä tunti kiivetä, roikkua ja keikkua. Sitten loppui haba kesken ja herkkähipiäiset citykädet olivat saaneet tehokkaan kuorinnan. 

Mahtoi olla kanssakiipeilijöillä huvituksen aihetta, kun neidit vähän kiipeilivät ja allekirjoittanut yritti saada kuvia muistoksi, minkä jälkeen istua könötettiin lihakset maitohapoilla... Noh, tulipa testattua! Oli rankkaa. Ken haluaa hien pintaan ja (ylä)kropalle treeniä, voin suositella! Bouldering sopii kaiken ikäisille, mitä nyt pieni kuolemanvaara on, jos seinältä hyppää alas niska edellä. Mutta mitäs pienistä! :D

 

Käden- ja jalansijoja on paljon, mutta se ei tee asiaa helpoksi...

Spiderman!

 

Malli piilottelee sydänten takana pohtien, että pääseeköhän tuota ylös vai ei... 

 

HAH! Joku apina yrittää korkeuksia kohti...

 

... ja putoaa alas. (Tarkoituksella. Ihan tosi.)

 

Kiipeilykenkien pitää sitten olla tiukat. Vaikka olen kokoa 36/37, näissä tossuissa ei siltikään meinannut happi kulkea...

 

Ihan sama minkä seinän valitsee, rankkaa on... :D

Apinaharjoitusten jälkeen tuli nälkä. Bongattiin läheltä kiinalainen lounasravintola, joten mentiin vetämään ravintoa nabanderiin. Meikä kun on tällainen missi ja malli, nappasin buffetin ja latoi lautasen täyteen kaikkea, mikä vaikutti friteeratulta tai öljyssä killuvalta. Ettei vaan kato pääse laihtuu. 
Oli muuten valtakunnan sitkeimmät lihanpalat tarjolla... Pari sushin palaa (joita niitäkin "kiinalaisesta" löytyi) olivat sen sijaan hyviä. Kasvisversioita ei vaan ollut enää jäljellä kuin muutama, ja minähän en raakaan kalaan koske, hyi!

 

Sitkeää ja suolaista. Hanna Partanen ei arvostaisi...

 

Yllättäen salaattiosio oli paras. Sushit myös. Huomaa, että wasabia on tarpeeksi...

Masut täynnä ja suut öljyssä suunnattiin lopuksi jo ovea kohti, kunnes huomattiin vielä yksi vierilun arvoinen paikka: Amino-/Luontaispörssin varastomyymälä. Ei kun shoppailemaan! 
Sieltä löytyikin sopivasti mm. lopussa ollutta kookosöljyä, villiriisiä mustaa riisiä (jota ei edes esimerkiksi Prismasta saa, grrrr!), luomua maapähkinävoita, sekä ateriankorvikepatukoita ja jauheita.

Proteiinivanukasta ja puuroa. So Lo-Carb -patukoissa minulle oli ainakin uutuus tämä suklaa-lakritsipatukka! Nammm!

 

 Kookosöljyvarastot täyteen! 

Maapähkinävoita voi vetää suoraan purkista ja musta riisi on sata kertaa parempi vaihtoehto kuin valkoinen "uncle benssi"... (itse asiassa mun piti ostaa villiriisiä ja otin tämän vahingossa.. perhana! Mutta menkööt, kyllä tämä tosiaan valkoisen serkkunsa voittaa 6-0!)

 Mamasita lörttövaatteissa ja hikisenä. On se kameran edessä paikallaan pysyminen niiiiin vaikeeta...

Ihana vai kamala vartalo - miten sinä näet itsesi?

Monella meistä on varmasti omakohtaista kokemusta siitä, että näemme itsemme erilaisena kuin todellisuudessa olemmekaan - naisilla se yleensä tarkoittaa sitä, että oma vartalo nähdään suurempana, lihavampana tai leveämpinä kuin se oikeasti on. 

Tämän kaltaisesta omakuvan väärentymästä kärsii suurin osa syömishäiriöisistä, niin naisista kuin miehistäkin. Ilmiöstä on kuitenkin ehkä yllättäenkin aika paljon dataa myös sellaisten naisten kohdalla, jotka eivät syömishäiriöitä ole sairastaneet. Tämä lienee universaali ilmiö, ainakin länsimaisissa kulttuureissa, joissa ulkonäön merkitys on korostunut ja ihanne on (ollut jo ihan liian pitkään) superkiinteä ja hoikka, timmi, tai ihan vain laiha. 

Kysykää vaikka Abercrombie & Fitch -vaateketjun perustajalta: heidän putiikkiinsa ei ole asiaa kuin laiheliineilla - naisille ei edes myydä L-kokoa suurempia vaatteita! (Miehille myydään, jotta coolit jenkkifutis-starat ja muut atleetit äijät voivat pukeutua all-american-cool-boy-lookkiin. Jep jep...)

 

(kuva: care2.com)

Blogisfäärissä ja lehdistössä aihetta on käsitelty paljon. Esimerkiksi laatulehti (köh) Daily Mailin artikkelissa tästä ilmiöstä oli keväämmällä juttua, sitä pääsee lukemaan tästä.  Jutussa haastatellaan naisia, jotka arvioivat omaa vartaloaan kuvallisen mitta-asteikon avulla, minkä jälkeen subjektiivista arviota verrataan heidän todelliseen kokoonsa.
Linkittämieni juttujen jummartaminen vaatii muuten ylläripylläri kanadankielen taitoa, mutta esimerkiksi DM:n Femail-osio on sarjassamme IS:n Liv-sivusto - eli naishömppää vain, ei mitään kovaa tutkimusdataa.

Joku aika sitten muuten hieman tätä asiaa liipaten oli myös Doven Real Beauty Sketches -kampanja, jossa naiset kuvailivat ulkonäköään entiselle poliisivomissa toimineelle piirtäjälle. Tämä pelkän kuvauksen perusteella piirsi kuvan naisten kasvoista. Sen jälkeen piirtäjä näki naisen oikean kuvan ja piirsi tästä uuden kuvan. Lopuksi kuvia sai vertailla keskenään ja pohtia sitä, miksi naiset korostivat paljonkin kasvojensa huonoja puolia kuvauksessaan, ja miten positiivinen yllätys ns. oikea kuva heille oli.

Dovellahan oli jo vuosia sitten myös ns. real bodies -kampanja, jolla tuotiin esiin se, että oikeat naiset ovat ja erikokoiset naiset ovat kauniita, ei tarvitse olla photosopattu malli.

 

Nice job, VS... not! Go Dove! (kuva: curiositiesbydickens.com)

Päädyin ympäri internetin ihmemaata surffaillessani lopulta sivustolle, jossa naiset ympäri maailman monenlaisista kokoluokista, ruumiinmalleista ja ihonväreistä ovat ladanneet itsestään kuvia. Sivuston hakuspekseihin voi syöttää pituutensa ja painonsa, ruumiinmallinsa ja vaatekokoa, joiden perusteella sivustolta löytää suurin piirtein samaan luokkaan (mutta vain pelkkien numeroiden perusteella, toim. huom.) kuuluvien naisten kuvia. 

Siinä voi sitten pällistellä, että jaahas, numerot eivät kyllä kerro yhtään mitään, kun näköjään saman pituinen ja painoinen voi olla niin monen kokoinen ja näköinen. Jollain on upeat lanteet ja takapuoli, toisella ryntäät varastavat huomion. Kolmas onnekas on sopusuhtainen joka puolelta, neljäs on jotain tältä väliltä.

 

(kuva: expatspoetry.com)

Saitin tarkoitus on tukea positiivista minäkuvaa ja laajentaa tajuntaa hyväksymään se, että meitä on joka junaan ja skootteriin. Idea on lähtöisin juuri tuosta ongelmasta, että moni nainen näkee vartalonsa plus-linssien läpi, ja olisi hyvä joskus suhteuttaa hieman sitä oman navan tuijottelua positiivisessa mielessä, ja ehkä myös rakentavasti verrata itseään muihin. 

Tällä sivustolla voi kuitenkin olla myös kääntöpuolensa ja homma voi ruveta ottamaan päähän tai jopa ahdistamaan, jos oma vartalo on mörkö. Tämä koskee varsinkin syömis- tai ruumiinkuvahäiriöistä kärsiviä henkilöitä. Kun ruudulle lävähtää paljon timmimpiä vartaloita kuin itsellä - vaikka painoakin on enemmän ja lyhyyttä ihan yhtä vähän, eikä niillä näkynyt yhtään selluliittia, ja mulla on ihan sairaan iso maha voi itku, ja mun reidet hinkkaa aina yhteen vaikka painaisin kuinka vähän - niin siis kun ruudulle lävähtää eri kokoisia ja muotoisia vartaloita, niihin täytyy suhtautua rakentavasti. Ja ei, ei kannata myöskään leikkiä "pidän pituuden samana, mutta haenkin aina vain alemmalla painolla olevia naisia, että minkälainen se kroppa voisi olla" -leikkiä, koska sitten ottaa päähän aivan varmasti... ;)

Täältä pääsee pällistelemään ihania naisia joka kokoluokasta. 
Muistakaa järki ja objetiivinen asenne!

PS. Uskotteko, jos sanon, että nämä kaksi naista ovat samanpituisia ja +/- 2 kg toisistaan?
He ovat muuten minun kokoluokkaani kumpikin, painan juuri sen kilomäärän mikä jää heidän väliinsä. Silti en näytä kummaltakaan - okei, no tietenkin enemmän vasemmanpuoleiselta, on jäänyt toi punttien nostelu vähän vähemmälle... 

 

Tropical smoothie - Piña Coladan absolutistiserkku

Rrrrruokateema jatkuu! 

Näillä helteillä en kertakaikkiaan saa tarpeekseni kylmistä smoothieista ja raikkaista kasviksista, joten olen pahoillani, jos vaikutan ituhipiltä tai muuten vain ärsyttävältä terveysfriikiltä. Lupaan etten ole kumpaakaan. Ja uumoilen, että kylmän sään ja pimeyden tullen (tai sitten kun tulee taas nälkä) imutan naamariin taas vanhoja tuttuja kuten pizzaa, karkkia, sipsiä, suklaata ynnä muita terapeuttisia takapuolen kasvattajia. 

 

(kuva: healthfiend.com)

Nyt keskitytään kuitenkin viherpiiperrykseen, sillä vuorossa olisi tällä kertaa trooppinen smoothie. Ruoka-arkkua tonkiessani bongasin kaksi toisiinsa vähän liiankin hyvin sopivaa raaka-ainetta: kookosmaidon ja ananaksen. Hmmmm... "If you like Piña Colada..." Tokihan näitä piti tunkea blenderiin. (Harmi vaan, ettei rommia löydy. Tai Malibua.)

 

(kuva: maliburumdrinks.com)

 

(kuva: twicsy.com)

 No, mutta ehkä hyvä niin - eihän sellaiset piipertäjälle kuulu... nam hyihyi!

Smoothieta kootessani päätin kuitenkin rommin puutteen monipuolisuuden vuoksi käyttää muutakin kuin ananasta. Bongasin eilen kaupasta smoothie hedelmät -pakastesekoituksen, joten tässä smoothiessa vaikuttavat ananaksen lisäksi myös mango ja papaija! Nam! Jos olisin oikea piipertäjä, niin olisin tietenkin lyönyt tuoretta hedelmää pöytään ja käyttänyt niitä, mutta tyydyn mielelläni pakasteisiin - varsinkin kun niiden avulla ei tarvitse välttämättä käyttää jääpaloja!

Kätsiä annospusseja juu - tosin en tiedä että miksi? Hyvinhän pussista saisi hedelmät ilmankin...

Vapaavalintaiset pöperöt - rahkaa (tai jogurttia) suosittelen melkein kuitenkin tuomaan vähän lisätekstuuria ja täyteläisyyttä (ja proteiinia).

Nesteenä toimi tietenkin ehta kookosmaito, oikein luomu-sellainen, vau. Heitin sekaan myös lusikallisen sitä vihreää superpulveria (lähinnä jotta saisin sitä käytettyä, yksinään sitä en alas tuppaa saamaan). Ja puolikkaan pussillisen vaniljanmakuista proteiinipirtelöjauhetta (samasta syystä). Ja rahkaa (koska se oli vanhentunut jääkaappiin). Siitä tuli aika kiva hieman jogurttinen aromi - luonnollisesti tähän sopisi myös maustamaton jogurtti aika kivasti, jos tykkää mausta. Myös lirauksen kauramaitoa jouduin laittamaan, kun tuntui, että seos vaati vähän jotain blandista...

Trooppinen smoothie (kesäkuntoon 2025 -drinksu)

200 g Rainbow smoothie hedelmät -sekoitusta

 (merkkiä löytyy ääs-ryhmän putiikeista, 600 g:lle muodostui hintaa 3,32 juuroa)

Kookosmaitoa sen verran kun kehtaa laittaa (300 ml hups)

(eli lisäillen kunnes koostumus miellyttää - kannattaa unohtaa sen energiamäärä...) 

Muuta maitoa notkistamaan smoothieta

(heitin ehkä 1 dl kauramaitoa)

Makeutusta maun mukaan 

(itse pipetoin vanilja-stevia-uutetta tuomaan makeutusta)

Kesäkunto-osio on vapaavalintainen:

1 tl Macro Greens -superfoodjauhetta

n. 20 g proteiinijauhetta

n. 200 g rasvatonta rahkaa

Kaikki blenderiin ja surrrrr! Maito(ja) voi lisäillä tarpeen mukaan, jos blenderin tunteet kuumenevat liikaa. Kalorimäärää en sitten uskalla vielä miettiä. Ilmoitan (jos kehtaan) kun olen laskeskellut MyFitnessPalin avulla tuomion... Setistä todellakin sitten riittää kahdelle - yksin kun vetäisee tuon pommin huiviin, niin sitä kesäkuntoa saa odotella... EDIT: Tässä pommissa on 820 kcal!!! *pyörtyy* 

(Jos kaloreita muuten laskee ja tuo määrä hirvittää - kaikki kun on suhteellista - niin samalta valmistajalta löytyy myös light-kookosmaitoa! 50 kcal/100g tekee koko purkille vain 200 kcal, mikä on hiukkapikku vähemmän kuin käyttämäni luomuversion, jossa purkille kertyy 680 kcal eli 170 kcal/100 g. 

Toisaalta itse en ole kalorifriikki, tärkeämpää on maku ja laatu. Mutta hoikistumismielessä - tai itselläni vain ja ainoastaan rasvankäristelyssä eli en edes varsinaisesti laihduta tai pudota painoa - voi tietenkin ajatella, että kalori on kalori on kalori. Less is more. Ja muuta sontaa... Fysiikan lakeja ei voi rikkoa, juu, mutta kaikki kalorit eivät ole samanarvoisia.)

 

Kookosmaito on kermamaisen paksua, mmm...

 

Valmis drinksu! Koruton ja vihertävä - kyllä - mutta hei, sentään kisastudiota varten löytyy keltaista ja sinistä, kun menin hukkaamaan diadeemini jonnekin...

 

Näin. Så där! Tällä mennään ja siirrytään nieleskelemään sohvan nurkkaan (joojoojoooo ulkona on kaunis sää, mitäsäoikeenkotonamakaathäh?) sillä nyt töllöstä alkaa oikeat prinsessahäät länsinaapurista, kun Madde naida napsauttaa jenkkiprinssinsä... Oih lööööv! 

PS. Tiesittekö muuten, että se Chris ei halua prinssin titteliä itselleen? Ja että Madde pukeutuu tänään Valentinoon! Minä tiesin, hah! (Ai fanitanko kuninkaallisia? Eeeeen...) 

Mä palaan heti ruotuun...

... tän mustikkajuuustokakkupalan jälkeen. Lupaan...
 x_X

(EDIT: tekstin korjailua. Että mä inhoon bloggeria iphone appsilla... automaattinen "oikeinkirjoitus" sotkee tekstin kyllä huolella... argh!)

Women laughing alone eating salad... blaah!

Oletteko huomanneet tämän ilmiön?

 

 

 

 

 

 

 

Naistenlehtien laihdutusartikkeleissa, terveysvinkeissä, kiiltäväpintaisissa reseptiohjeissa... Googlessakin! Mitä tulee, kun kuvahakuun laitttaa "salad eating"..? Salaatti se on hauska asia! ...ainakin naisten mielestä. (Ja timmikroppaisten miesten.)

Niin kauan kuin laihduttaminen, dieetit, ruokavaliot, reseptit, elämäntaparemontit, työpaikkaravintolan lounaslistan kevytvaihtoehdot ja yhteiskunnan paine mahtua kokoon 0 ovat valloillaan, me sullomme salaatinlehtiä suuhumme hampaat irvessä nauraen hullunkiilto silmissä...

Minäkin rakastan salaatteja, niiden täytteitä, kastikkeita, uusia makuja ja aineksia. Ei siinä mitään. Mutta kertokaa nyt minullekin, mikä siinä salaatissa on niin hauskaa?

Realistisempi otos kun lienee ainakin allekirjoittaneella tällainen:

 

Ja hyvin usein tällainen:

Mmmm... makoisaa maanantaita kaikille! :D

(Kuvat: Google)

No kun tuli nälkä...

... koska enhän toki ole viime viikkoina muuta tehnytkään kuin herkutellut...

Ystäväni Romeo ja Chicken Pizza - tuplavalkosipulilla huomisten asiakkaiden iloksi! <3

Nyt kyllä alkaa tuntumaan, että tää touhu saa riittää... 

Turpea olo 24/7, ja jos erehdyn puolikin päivää juomaan vettä sen sijaan, että mättäisin jotain suolapommia naamariin, alkaa jo turvotus kadota vessassa juoksemisen muodossa. Huhhuh...

PS. Juu ei, en syönyt näitä kerralla, toinen pizza on osa huomisen erinomaisen terveellistä lounasta ja toisen jämät odottavat jääkaapissa...

PPS. Ostin tänään kaupasta myös minivesimelonin. Oli pakko, kun euron kilohintaan sai. 

Ehkä se oli kropan piiloviesti siitä, että vettä enemmän ja pitsaa/sipsiä/jädeä/karkkia/juustokakkua/pullaa vähemmän... x)

Päivän takapuolen kasvattaja...

Kunnian sai porkkanaleivos! <3

(Enemmän kyllä olisi voinut olla tuorejuustoa.. ;)

 

...mä ihmettelen, et miks paino vaan nousee...

Pecanpähkinäjuustokakullahan ei sitten ole mitään tekemistä asian kanssa.

Today's laugh- I mean lunch... (Ja Nea testaa)

Lounaaksi kuravelliä a la Nutrilett Premium (premium my ass), pepsi maxia ja lehtiä. En tiedä vielä, luenko noi lehdet vai syönkö ne jälkkäriksi...

EDIT: Niin, siis tuo purkissa oleva sotku on tätä Nutrilett Quick Weight Loss Hot & Cold Premium Mocca -ateriankorviketta, johon on epätoivon hetkellä sotkettu 50/50 suhteessa veden kanssa jopa ihan oikeaa mokkaa (eli kahvia)... Ei uponnut, litkin puolet, itkin verta ja kakoen huuhdoin loput viemäristä alas.

Tota olis muuten yksi avaamaton kuvan mukainen pakkaus mulla kaapissa, että jos joku tän myyntipuheen innoittamana haluaa todellakin laihtua, kun sotku on yhtä hyvää kuin miltä näyttää, niin ostahan pois... :D

Saa nauraa. Mua kyllä pikemminkin itkettää.. mutta toisaalta, sopii teemaan hyvin toi ELLEn lukeminen ja mahan murina, kun noita malleja katselee. Tässähän laihtuu jo ihan siitä syystä, että energiaa kuluu ton murinan ja vellomisen aikaansaantiin vatsassa, ou jee.. not.

Nea ei suosittele. Fy fan!!