Sunnuntaina hölläilläääään...

(Kuka muu muuten inhoaa kyseistä mainosta, sunnuntai korvattuna perjantailla tosin..?)

Niin, se on taas viikonloppu ja viikon loppu. Sunnuntai. Yleensä sunnuntait on maailman ärsyttävimpiä päiviä, tai ainakin hyvänä kakkosena maantaille (ihan siksi, että tietää huomisen olevan maanantai)... mutta tänään on ollut aika mukava päivä. Olen nukkunut kunnolla ja vetänyt muutenkin lonkkaa koko päivän. Tota pronssiottelua ei nyt lasketa, onneksi missasin sen, olisi varmaan pilannut päivän jos olisin katsonut... buuuh.

(Huominenkin on vapaa, joten se lievittää sitä maanantaituskaa arviolta noin 100 %. ^_^)

Äsken oli pakko repiä ahteri sohvalta ylös ja heittää päälle jotain, koska - aaarghhh - Pepsi Max oli loppu! Herraisä! Vieroitusoireisena heitin jotain rytkyä päälle ja laukkasin autoon ja lähikauppaan. Huh. Näin ei saa enää päästää käymään. ;) Kotiin tultuani tajusin, että jotain ruokaakin olisi tietenkin voinut ostaa... No, en mä nälkäkuolemaa tee, onhan sitä täällä vaikka mitä syötävää oikeasti. Mutta kun noi on kaikki terveellistä syötävää ja mun tekee just nyt mieli jotain sipsiä ja dippiä, mmm. Täytyy kattoo, josko tässä joutuu tekemään uuden visiitin Siwaan...

Tämän näköisenä tänään, kuva napattu likaisen peilin kautta vauhdissa ennen autolle juoksua, joten laatua ja muuta mukavaa ei nyt ikävä kyllä (taaskaan) ole luvassa. Noi EMUt oli ehkä snadisti liikaa, kun ulkona taisi olla lähempänä +15 C... hups. Mutta sunnuntaina mukavuus ratkaisee, joten päälle lensi pehmoisten kenkien seuraksi farkkuleggarit, toppi ja L-kokoinen lörttöneule. <3

Kainalossa näkyvä valkoinen on tahra peilissä... x)

Naamari jäi nyt sattuneesta syystä kuvaamatta... voivoi. Ja pitäisköhän toi pinkki matkalaukku jo hilata hengailemasta olkkarin lattialta... :D

Happy flow!

Wau... olikohan tämä päivä nyt sitä "flowta" jota työssä kuuluisi kokea? Työn imua? Kesken päivää ainakin sain itseni kiinni ajattelemasta, miten kivaa työni on ja miten hyvin sitä itse asiassa osaakaan hommansa. Vaikka onkin vain tällainen tytönnulikka.

Oli kyllä sellainen päivä että oksat pois! Kamala kiire koko ajan, mutta se ei haittaa, pysyy tatsi päällä kun ei tarvitse pyöritellä peukkujaan. Lisäksi opastin uusia työntekijöitä ja neuvoin muita, kun tänään tuntui olevan sellainen päivä, että mä vaan tiesin kaikesta kaiken... (Siis kysyttäessä, en sentään pomppinut besserwisseröimässä, vaikka olen toki siinäkin erittäin lahjakas... ;) Lisäksi taisin pelastaa erään naisen hengen, kun törmäsin yhteen todella vakavaan mokaan, jonka sitten korjasin. Jälkikäteen oikeastaan kunnolla tajusin, miten hirvittävää olisi ollut, jos juttu ei olisi jäänyt haaviini kiinni ihan rutiinijutussa. Ja mun ripsiä ihmettli neljä eri ihmistä! Oh the joy! xD

Päivän päätteeksi jäin puoleksi tunniksi ylitöihin, koska mun periaate on, että kaveria ei jätetä pulaan, vaikka oma työaika olisikin loppu. Tuntui mukavalta ne kiitoksetkin siitä. Tällaisina hetkinä tajuaa ja muistaa, että kun hyvän antaa kiertää, se tuntuu itsestä sata kertaa mukavammalta... ja tulee ehkä toivottavasti joskus takaisinkin päin. (Tai sitten mä olen normaalisti niin angstinen pessimisti bitch, että pienet hyvät teot saavat mut ihan hämilleni, ja olen sitten vahingossa ystävällinen ihmisille... Mene ja tiedä. :D)

Aamun työmatkalla oli ehkä osuutta siihen, että vauhti jäi päälle... ajoin meinaa sen verran ripeästi, että edes bemarit, mersut ja volvot eivät ohitelleet rutiininomaisesti niin kuin yleensä. Minä kun olen nainen vanhan mummoauton ratissa ja tämän yhdistelmän takana nopeusrajoitusten maksimin mukaan ajaminen tuntuu pullistavan kyseisten stereotyyppikuskien otsasuonia harvinaisen tehokkaasti... ;)

Nyt menen sekoittelemaan neidille vähän antibiootti-iltapalaa ja itse nautin päivän annokset pepsi maxia... Aaah himo!

WOHOOO!

Jeeee, hampilääkäristä selviydytty! :D

Olihan se hammas lohjennut, siitä oli lohjennut paikka ja samalla vähän purukalustoa, mutta ei se ollutkaan kuin vain kulmapala, eikä puolikas hammas (miltä se itse zoomattuna kyllä näytti)... 

Ja arvatkaahan mitä: ei reiän reikää! :O Mä en käsitä, mun elämäntavoilla voisi olettaa, että hampaat olis pudonneet jo pois... no ei ehkä, mutta pepsi maxin suurkulutus kuulemma kyllä näkyi, hammaskiille oli kulunut aika lahjakkaasti pois. Auts. Ei ihme että syödessä enemmän tai vähemmän pureskelu aristaa, ihan kuin jollain vanhalla mummolla... mutta syypää oli se kiilteen eroosio. Ja lisäksi kun bruksaan (puren ja narskutan hampaita yöllä), se pahentaa asiaa.

Ohjeena nyt pepsi maxista vieroitus (omg) tai ainakin vaihtaminen maustamattomaan vissyyn. Ja pitäisi mennä teetättämään purukisko, että voin sitten yöllä näyttää teini-ikäiseltä nörtiltä, joka pitää jotain laitetta suussaan. Se kyllä olisi hyvä, eipä mua tällä hetkellä ton kissan lisäksi kukaan ole öisin toljottamassa, ja sitä paitsi se auttaisi noihin kipeytyneisiin purulihaksiin ja niska-hartiavaivoihin. 

Jospa saisin nyt näistä helpottavista tiedoista kipinän varata ajan sinne yksityiselle vaikka kesällä, niin pääsisi operoimaan sen kiskon ja vähän hiomaan teräviä hampaiden kulmia, paikkailemaan kiillevaurioita ja jos kävisin vielä suuhygienistillä hampaiden puhdistuksessa, niin voisin palkita itseni hampaiden valkaisulla! :D (Joskin hampilääkäri kehui, että etuhampaat on nätin valkoiset! Se on tiedossa kyllä, että oma hammasluu on valkoista (eli heikkoa) mutta olishan semmonen hollywoodhymy aika jees...)

Pitää vielä erikseen antaa palautetta Espoon kaupungin julkisen hammaspäivystyksen asiakaspalvelusta: LOISTAVAA! Todella symppis tyttö ensinnäkin ilmoittautumisessa, joka tsemppasi tätä pelkäävää hullua ennen lääkäriä ja intoili sen jälkeen, että jeejeee, hienoa, hyvin meni! Ja hammaslääkäri + hoitaja olivat todella, todella mukavia. :) Mahtavasti ottivat huomioon mun ahdistuksen, vaikka pikkasen rupesin itkee kun ehtivät porata 2 sekuntia... Kertoivat koko ajan, että mitä tekevät, milloin tekevät ja käskivät hengittelemään. Kiitos!

Hammaslääkäri oli sympaattisen näköinenkin, sellainen nelikymppinen nainen, jolla oli naururyppyjä silmien ympärillä. Näki, että hän on iloinen ja onnellinen ihminen, tuli sellainen fiilis. Olen yllättynyt, että kaupungin hammashuollossa on tuollaisia lääkäreitä töissä, taso oli ykstyisen luokkaa! :)

Voittajafiilis! High five!