Luen kymmeniä blogeja, tyylisuunnaltaan laidasta laitaan, ja ajattelin sitten viimein (
tarkalleen jo 22. päivä joulukuuta armon vuonna 2011, selvitys tästä alempana tekstissä), että miksen kirjoittaisi omaanikin - ehkä joku saisi siitä irti jotain, ehkä siitä olisi iloa ja hyötyä. Tai ehkä se olisi väylä itselleni päästä toteuttamaan itseäni ja kirjoittamaan. Tämä blogi ei todellakaan ole uniikki, tällaisia oman elämänsä superstaroja on tuhansia muitakin (ikävä kyllä). Mutta tämä on
minun pinkki blogini,
hah!
Olen parikymppinen neiti (virallinen diagnoosi: ikisinkku/crazy cat lady/mahdoton tapaus), joka rakastaa vaaleanpunaisia asioita, kissoja, kosmetiikkaa, shoppailua ja muotia.
Rakastan myös myöhäisiä aamuja (iltapäiviä), maitokahvia, arjen luksusta, omaa aikaa ja ystävien seurassa vietettyjä hetkiä.
Olen koukussa Pepsi Maxiin ja kuivashampooseen. Siis niin pahasti, että jos
Intervention rantautuu Suomeen, mut saa ilmoittaa mukaan, vähänkö olisi siistiä päästä rehab-klinikalle liiallisen kuivashampoon käytön takia! :D
Rakastan matkustelua, suuria metropoleja, rantalomia... aah! Ainakin silloin, kun siihen noin kerran tsiljoonassa vuodessa tulee tilaisuus - kiitos ystäväpiirini, joka vetoaa aina johonkin niin tylsään kuin "töihin/kouluun" tai "perheeseen" tai "arjen velvollisuuksiin". Tai siihen perinteiseen ei-mulla-oo-rahaa-eikä-aikaa. Hey come on, think outside the box (or frigging break it)!
Note to self: hanki lisää ystäviä (varsinkin, kun vanhat tämän luettuaan poistaa mut facebookista ja vihaa ikuisesti), mielellään sellaisia, kuin eräs H joka on onneksi yhtä liberaali kuin minä, ja jonka kanssa itse asiassa viikon päästä tähän aikaan lillutaan Budapestin kylpylöissä... (I <3 you!)
Tässäpä tätä. Olen muuten perustanut tämän blogin jo joskus viime vuonna (kuten huomaatte, tämä ensimmäinen teksi on alunperin julkaistu 22.12.11 mutta muokkasin sen uudelleen). Olen niin n00b, etten tiedä, voiko tota julkaisupäivää muuttaa jälkikäteen... Problemet är att mä kärsin sellaisesta syndroomasta, että jos on joku juttu, jota on ns. pakko kirjoittaa, niin en totta hemmetissä saa tehtyä asialle mitään keskimäärin neljään kuukauteen.
Samaisesta syystä voin jo etukäteen kertoa, että tämän blogin avaustekstin jälkeen postaan ehkä yhden tekstin (uus)alkuinnostuksen huumassa, minkä jälkeen blogi siirtyy hibernaatio-pitäis-kirjottaa-osastolle nukkumaan. Ainakin joksikin aikaa.
Toisaalta, jos hommaisin heti hirveän kasan sponsoreita (eli muka saisin vakuutettua edes yhden ihmisen siitä, että joo joo, aion aloittaa ammattimaisen bloggaamisen) ja mulle satelisi sponssilahjoja kosmetiikan, vaatteiden, matkojen ja muun huban muodossa, niin sitten kyllä päivittäisin iiiihan joka päivä. Lupaan.
Jos törmäät tänne vahingossa, niin tervetuloa kurkistamaan elämääni. Kirjoitan pääasiassa lässytyksiä no-lifestani, kosmetiikkakokemuksista + shoppailuista + muusta kauneudenhoitoon liittyvästä. Rupean oman elämäni kosmetiikkareportteriksi sekä lifestylebloggariksi. (As if.)Tänne tulee arvosteluja jo markkinoilla olevista tuotteista, sekä myös uutuuksista, jos sellaisia päätän innostua kokeilemaan. Olen yllytyshullu, joten...
Kaikkea pientä on siis luvassa, haluan jakaa omat kokemukseni, josta voi ehkä jollekulle muulle olla iloa ja hyötyä. Ainakin saa nauraa selvityksilleni (tai vaihtoehtoisesti itkeä, ihan voi itse kuppikuntansa valita). Tai sitten funtsia, että voi jumankauta, taas yks lässyttäjä lisää... Hur som helst, välkomna!
-Nea
PS. Kieliasusta on turha sitten nillittää. Sen asian hoiti jo lukion äikänmaikka niinkin tehokkaasti, että kiitän osittain häntä fobiastani tuottaa tekstiä mitenkään muuten kuin täysin spontaanisti omasta halusta. Kiitos. I hate your guts, bitch.
P.P.S. Crazy Cat Lady in Training -kuva on suomalaisen käsityöverkkokaupan sivuilta, linkitän mainoksen tähän, jos joku kiinnostui kyltistä:
