On mun sirkadiaanisen kellon, ihmisoikeuksien ja luonnonlakien vastaista, että joutuu sunnuntaina nousemaan ennen kymmentä töihin... Se on vaan fundamentaalisesti vääärin. Tokihan palkkapäivänä se sunnuntailisä siellä kuitissa lämmittää noin niinku retrospektiivisesti, mutta just nyt ei paljon naurata.
Onneksi on olemassa joku, joka joka aamu odottaa minua valmiina, latauksia täynnä ja lämmittää kohmeista mieltä ja väsymyksestä vapisevaa vartaloani. Kahvinkeitin. <3 My love. Sieltä se lorottaa minulle elämän eliksiiriänsä, jonka hinta alkaa lähennellä jo siedettävän skumpan litrahintaa. Onneksi kahvi hiffattiin joskus silloin, kun maapallo oli litteä ja kaikki muu kiersi sen ympärillä, koska nykyään se ehkä luokiteltaisiin laittomaksi stimulantiksi... hur som helst, minä en ilman sitä selviä.
PS. Olipas harvinaisen monta hienoa sanaa jo ensimmäisessä kappaleessa! Kyllä tää kaffe on vaan ihmesumppia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti