Nom nom...
17. kesäkuuta 2013
16. kesäkuuta 2013
Kauneussunnuntai - punkkunaamiota kehiin
Sateista sunnuntaita vaan kaikille! Allekirjoittanut on hengannut kotona pyjamapöksyt päällä ja tuijottanut Game of Thronesia putkeen. Päätin myös vähän hemmotella ihoa kasvonaamiolla.
Minä pidän kahdenlaisista naamioista: kangasnaamiot ja voidemaiset naamiot, jotka voi jättää imeytymään iholle. Tänään valikoin kangasnaamion: yhden seitsemästä erilaisesta My Beauty Diary -naamiostani. Naamariin asti päätyi Red Vine eli kotoisasti punkkumaski.
(Jos ihmettelette pakkauksen ulkonäköä verrattuna esim. MBD:n nettisivujen kuviin, niin omistamani naamiot ovat vielä vanhalla designilla, olen tilaillut niitä jo hyvän aikaa sitten. Niin, ja nimi tosiaan kirjoitetaan V:llä eikä W:llä. Vine tarkoittaa englanniksi köynnöstä, mikä viitannee viiniköynnökseen tämän naamion kohdalla.)
Red Vine on antioksidanttinen (miten tuon muotoilisi paremmin...), heleyttävä ja kiinteyttävä naamio, joka on tarkoitettu samealle ja kimmoisuutensa menettäneelle iholle. Kaikki nämä ovat myös "valkaisevia" valmistajan mukaan, mutta tämä lienee vain markkinointikikka Aasian suunnalle - siellä kun mikään ei ole kauniimpaa kuin vaaleaakin vaaleampi iho.
Tehoaiheina naamiossa on mm. aloe vera, arnica (arnikki), vitis vinifera (viiniköynnös), sekä uutteina vihreä tee, greippi, hyaluronihappo, mukopolysakkaridit, hiivauute, albumiini, kamomilla ja lakritsi.
Listasta on luettavissa siis virkistävä, kosteuttava ja kirkastava vaikutus.
Itse tykkään tästä naamiosta, se tuntuu hieman heleyttävän ihoa. Lisäksi ihon väri on tasainen naamion jäljiltä, mistä bonusta! Myös otsan pienet ilmejuonteet ovat kadonneet, sen verran naamio tosiaan kiinteyttää, jos 27-vuotias kehtaa näin edes sanoa... Mitään radikaalia lumikkiefektiä en ole koskaan mistään tuotteesta saanut, mutta toisaalta ihoni on hyvässä kunnossa jo lähtökohtaisesti. Naamio tuoksuu raikkaalle - ja ihan oikeasti hieman punaviinille! Ilmeisesti vitis vinifera on tämän takana...
Pidän näitä naamioita yleensä puolisen tuntia kasvoilla, sen aikaa, että naamioon imeytetty seerumi tuntuu selvästi imeytyneen ihoon.
(Pakollinen muumio-aave-kangasnaamiokuvakin tuli otettua - olen pahoillani - ja supertyylikkäistä lööbakuteista ansaitsen myös pojot himaan!)
Minä pidän kahdenlaisista naamioista: kangasnaamiot ja voidemaiset naamiot, jotka voi jättää imeytymään iholle. Tänään valikoin kangasnaamion: yhden seitsemästä erilaisesta My Beauty Diary -naamiostani. Naamariin asti päätyi Red Vine eli kotoisasti punkkumaski.
(Jos ihmettelette pakkauksen ulkonäköä verrattuna esim. MBD:n nettisivujen kuviin, niin omistamani naamiot ovat vielä vanhalla designilla, olen tilaillut niitä jo hyvän aikaa sitten. Niin, ja nimi tosiaan kirjoitetaan V:llä eikä W:llä. Vine tarkoittaa englanniksi köynnöstä, mikä viitannee viiniköynnökseen tämän naamion kohdalla.)
Red Vine on antioksidanttinen (miten tuon muotoilisi paremmin...), heleyttävä ja kiinteyttävä naamio, joka on tarkoitettu samealle ja kimmoisuutensa menettäneelle iholle. Kaikki nämä ovat myös "valkaisevia" valmistajan mukaan, mutta tämä lienee vain markkinointikikka Aasian suunnalle - siellä kun mikään ei ole kauniimpaa kuin vaaleaakin vaaleampi iho.
Tehoaiheina naamiossa on mm. aloe vera, arnica (arnikki), vitis vinifera (viiniköynnös), sekä uutteina vihreä tee, greippi, hyaluronihappo, mukopolysakkaridit, hiivauute, albumiini, kamomilla ja lakritsi.
Listasta on luettavissa siis virkistävä, kosteuttava ja kirkastava vaikutus.
Itse tykkään tästä naamiosta, se tuntuu hieman heleyttävän ihoa. Lisäksi ihon väri on tasainen naamion jäljiltä, mistä bonusta! Myös otsan pienet ilmejuonteet ovat kadonneet, sen verran naamio tosiaan kiinteyttää, jos 27-vuotias kehtaa näin edes sanoa... Mitään radikaalia lumikkiefektiä en ole koskaan mistään tuotteesta saanut, mutta toisaalta ihoni on hyvässä kunnossa jo lähtökohtaisesti. Naamio tuoksuu raikkaalle - ja ihan oikeasti hieman punaviinille! Ilmeisesti vitis vinifera on tämän takana...
Pidän näitä naamioita yleensä puolisen tuntia kasvoilla, sen aikaa, että naamioon imeytetty seerumi tuntuu selvästi imeytyneen ihoon.
(Pakollinen muumio-aave-kangasnaamiokuvakin tuli otettua - olen pahoillani - ja supertyylikkäistä lööbakuteista ansaitsen myös pojot himaan!)
Pakko saada: Wedge heel boots & leopardilökärit
Wedge heel boots 2013 by namineiti
"Korkkaritennareita" tässä on jo jonkun aikaa kuolattu ja ahkerasti shoppailen niitä nettiostoskärryihin...
Periaatteessa hakusessa on neutraalit mustat tai valkoiset (tai sekä että) tennarit, mutta siis katsokaa noita ihania Sketchersin Daddy´s Money -kokoelman kenkuleita! Oiiihh! Haluan ne kaikki! Mustaa, valkoista, pinkkiä, nastoja... nami! Onneksi näistä on koot loppu sieltä, mistä olen vakoillut, muuten tulisi pieni lommo matkakassaan; malliston tossuista köyhtyy yksilöstä riipppuen n. 60-100 € per pari. Ei paha muuten, mutta köh...
Periaatteessa hakusessa on neutraalit mustat tai valkoiset (tai sekä että) tennarit, mutta siis katsokaa noita ihania Sketchersin Daddy´s Money -kokoelman kenkuleita! Oiiihh! Haluan ne kaikki! Mustaa, valkoista, pinkkiä, nastoja... nami! Onneksi näistä on koot loppu sieltä, mistä olen vakoillut, muuten tulisi pieni lommo matkakassaan; malliston tossuista köyhtyy yksilöstä riipppuen n. 60-100 € per pari. Ei paha muuten, mutta köh...
Tällä kertaa tilaukseen lähteekin iskän rahojen sijaan Buffalon valkoiset wedget. Näistäkin löytyy vähän niittiä, olisipa vielä hopeista...
Korkoa näissä on 6,5 cm, joten lompsiminen lienee varsin mukavaa. Ne on kuitenkin tärkeitä senttejä ja niiden puolikkaita tällaiselle mininaiselle!
Korkoa näissä on 6,5 cm, joten lompsiminen lienee varsin mukavaa. Ne on kuitenkin tärkeitä senttejä ja niiden puolikkaita tällaiselle mininaiselle!
Kyllä kelpaisi kesällä lekotella näissä kissamaisen cooleissa A|wearin pöksyissä ja vaania jengiä arskojen takaa! 8) Näyttäisi olevan vielä taskutkin olemassa, sinne vaan puhelin ja pikkuinen aurinkorasva talteen, niin voi chillata vaikka parilla... (Vaatii tosin ehkä tietynlaista asennetta, että nämä päällä lähtee hillumaan lasipalatsin terdelle...)
15. kesäkuuta 2013
Suomi, sääntöjen luvattu maa
Luitteko Helsingin Sanomista viime viikolla Riku Rantalan (aikamme legendan, Kari Grandin... ei kun siis Madventures-seikkailijan) kolumnin siitä, kuinka neuroottinen pilkunjyystö pilaa kesälomat. Rantalan mukaan Suomi on kuin Singapore, kieltotaulut loistavat vieri vieressä huutaen "EI SAA!".
Minä olen kyllä eri mieltä. Kyllä me tarvitsemme tiukkaa kuria, isoveljen valvontaa ja lisää sääntöjä. Muutenhan suomalaiset joutuisivat käyttämään kadonnutta kansanperinnettä nimeltä maalaisjärki, tai pahimmassa tapauksessa olemaan joustavia ja yrittää opettelemaan vieraiden maiden mentaliteettiin kuuluvaa epäilyttävää kykyä, jota ilmeisesti kutsutaan niin sanotuksi tilannetajuksi. Pelottavia skenaarioita.
Iltalehtikin uutisoi, että Suomi hukkuu sääntöihin, ihmettelevä sävy oli luettavissa rivien välistä. On muuten aika outoa tämä lehdistön vapaus kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Suurimmat lehdet suorastaan arvostelevat armasta maatamme - olisikohan aika ruveta rajoittamaan sananvapautta ja harjoittamaan sensuuria, ihan vain kansan turvallisuuden vuoksi?
Esimerkkejä on IL:n jutussa poimittu kourallinen. Lähdetään vaikka Särkänniemestä. On se hirvetätä, jos lapsi näkee vuoristoradassa istuen jonkun kaukaisen terassin, jossa aikuiset nautiskelevat viiniä tai olutta kuumana kesäpaivänä. Mä ainakin traumatisoituisin pahasti.
Itse asiassa pohdittuani asiaa tarkemmin en voi kuin ihmetellä: miksi lasten vanhemmille edes myydään alkoholia - lapsiparathan joutuvat näkemään kotona, kun ruoan kanssa juodaan punaviinilasillinen, tai lauantai-iltana isi korkkaa saunaoluen. Miksi lastensuojelu ei tee tällaiselle mitään?
Ja tämä evästouhu eri tapahtumissa. Juuri näin, huudatetaan ehdottomasti mieluummin nälkäisiä lapsia (ja aikuisia), kuin että toisivat omia ällöttäviä eväitään ulkokonserttiin. Häiritsisi varmasti kanssaviihtyjiä, jos vieressä istuva söisi omenan. Tai julkeasti tuhoaisi hammaskiillettään syömällä turkinpippureita.
Eväisiin ja syömisiin liittyen todella ihmettelen sitä, miten on mahdollista, että leffateatterissa saa syödä ja juoda, sekä sieltä ostettuja että tuotuja eväitä! Pienessä tilassa ihmiset syövät popcornia ja lipittävät pepsiä. HYI! Eikö kukaan välitä esimerkiksi vieressä istuvasta laihduttajasta tai elämäntapakarppaajasta - miksi he joutuvat kärsimään siksi, että muut herkuttelevat rentoutuessaan leffassa? Tämä on selkeää syrjintää, joka kohdistuu tiettyyn kansanryhmään.
Jatkossa tänne tarvitaan lisää sääntöjä ja ihmisten lokeroimista: ravintolaan syöjille oma koppi, juojille oma koppi ja myös eroteltuna alkoholi- ja soft drink-osio, ettei mene sekaisin. Tämä tietenkin siksi, että ravintolassa mahdollisesti paikalla olevat lapset tai aikuiset mielensäpahoittajat eivät näe ja siten joudu altistumaan yllä mainituille toiminnoille. Tupakoitsijoille oma koppi jo on, mutta oletan, että se kielletään pian kokonaan. Vähintään täytyy kehittää jonkun tyyppinen järjestelmä, joka valvoo kuinka monta savuketta illan kuluessa nautitaan. Se voi sitten antaa palautetta ja soimata ihmistä, se tekee hyvää.
Hakaniemen kauppahallissa onkin esimerkillisesti jo fiksusti jaettu, että lihaa ja kalaa syövät menevät eri pöytiin, ja muutenkin valvotaan, ettei liikaa ole sosiaalista menoa, saati juomia sekoitettuna ruokanautintoon. Pelotteena on nähkääs, että jos saadaan syödä eri ruokia eri myyjäpisteistä ostettuna samassa pöydässä, Suomen rappioitunut nuoriso tulee ja ryhtyy rikoksen tielle nauttien laittomasti alkoholipitoisia juomia. Täysin loogista.
Aplodit ansaitsee myös ravintolayrittäjä. Hän antaa hienoa esimerkkiä selkärankaisuudellaan ja sääntöjen tiukalla noudattamisella! Keittoa ei saa tarjoilla mitenkään muutoin kuin kuumana, vaikka asiakas muuta toivoo.
Säännöt kieltävät. Ei pysty.
Mielestäni tässä pitäisi olla kyllä tarkempi ihan yleisesti; oletteko huomanneet, että joskus ravintolassa asioidessa henkilökunta toteuttaa asiakkaan toiveita? Järkyttävää kapinallisuutta, että tillin palat jätetään lohen päältä pois, koska asiakas ei sitä siedä. Aivan yhtä järkyttävää on tämä trendi, että ranskalaiset saa vaihtaa vaikka salaattiin tai kasviksiin, vaikka sellaista ei todellakaan ole ruokalistalla mainittu!
Ulkomaalaiset turistit eivät kuulemma ymmärrä näitä sääntöjä, mutta he ovatkin jotain leväperäisiä Eurooppalaisia ja ties mitä juntteja, jotka kuulemma ottavat rennosti ja soveltavat asioita. Onneksi tämänkaltaisesta trendistä ei Suomessa ole pelkoa, olemmehan pohjoisen neuroottisia pilkunjyystäjiä, joiden hallitus kaatuisi ja maa syöksyisi anarkiaan ilman sääntöjä ja ennen kaikkea kieltoja. Allekirjoittanutkin saa taas uutisointia luettuaan nukuttua yönsä rauhassa, kukkahattu ei kiristä ja Viljonkkamainen pakko-oireinen häiriökin on sopivassa harmoniassa suomalaisuuden sääntöjen kanssa.
Minä olen kyllä eri mieltä. Kyllä me tarvitsemme tiukkaa kuria, isoveljen valvontaa ja lisää sääntöjä. Muutenhan suomalaiset joutuisivat käyttämään kadonnutta kansanperinnettä nimeltä maalaisjärki, tai pahimmassa tapauksessa olemaan joustavia ja yrittää opettelemaan vieraiden maiden mentaliteettiin kuuluvaa epäilyttävää kykyä, jota ilmeisesti kutsutaan niin sanotuksi tilannetajuksi. Pelottavia skenaarioita.
(pfitblog.com)
Iltalehtikin uutisoi, että Suomi hukkuu sääntöihin, ihmettelevä sävy oli luettavissa rivien välistä. On muuten aika outoa tämä lehdistön vapaus kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Suurimmat lehdet suorastaan arvostelevat armasta maatamme - olisikohan aika ruveta rajoittamaan sananvapautta ja harjoittamaan sensuuria, ihan vain kansan turvallisuuden vuoksi?
Esimerkkejä on IL:n jutussa poimittu kourallinen. Lähdetään vaikka Särkänniemestä. On se hirvetätä, jos lapsi näkee vuoristoradassa istuen jonkun kaukaisen terassin, jossa aikuiset nautiskelevat viiniä tai olutta kuumana kesäpaivänä. Mä ainakin traumatisoituisin pahasti.
Itse asiassa pohdittuani asiaa tarkemmin en voi kuin ihmetellä: miksi lasten vanhemmille edes myydään alkoholia - lapsiparathan joutuvat näkemään kotona, kun ruoan kanssa juodaan punaviinilasillinen, tai lauantai-iltana isi korkkaa saunaoluen. Miksi lastensuojelu ei tee tällaiselle mitään?
(momaroo.com)
Ja tämä evästouhu eri tapahtumissa. Juuri näin, huudatetaan ehdottomasti mieluummin nälkäisiä lapsia (ja aikuisia), kuin että toisivat omia ällöttäviä eväitään ulkokonserttiin. Häiritsisi varmasti kanssaviihtyjiä, jos vieressä istuva söisi omenan. Tai julkeasti tuhoaisi hammaskiillettään syömällä turkinpippureita.
Eväisiin ja syömisiin liittyen todella ihmettelen sitä, miten on mahdollista, että leffateatterissa saa syödä ja juoda, sekä sieltä ostettuja että tuotuja eväitä! Pienessä tilassa ihmiset syövät popcornia ja lipittävät pepsiä. HYI! Eikö kukaan välitä esimerkiksi vieressä istuvasta laihduttajasta tai elämäntapakarppaajasta - miksi he joutuvat kärsimään siksi, että muut herkuttelevat rentoutuessaan leffassa? Tämä on selkeää syrjintää, joka kohdistuu tiettyyn kansanryhmään.
Jatkossa tänne tarvitaan lisää sääntöjä ja ihmisten lokeroimista: ravintolaan syöjille oma koppi, juojille oma koppi ja myös eroteltuna alkoholi- ja soft drink-osio, ettei mene sekaisin. Tämä tietenkin siksi, että ravintolassa mahdollisesti paikalla olevat lapset tai aikuiset mielensäpahoittajat eivät näe ja siten joudu altistumaan yllä mainituille toiminnoille. Tupakoitsijoille oma koppi jo on, mutta oletan, että se kielletään pian kokonaan. Vähintään täytyy kehittää jonkun tyyppinen järjestelmä, joka valvoo kuinka monta savuketta illan kuluessa nautitaan. Se voi sitten antaa palautetta ja soimata ihmistä, se tekee hyvää.
Hakaniemen kauppahallissa onkin esimerkillisesti jo fiksusti jaettu, että lihaa ja kalaa syövät menevät eri pöytiin, ja muutenkin valvotaan, ettei liikaa ole sosiaalista menoa, saati juomia sekoitettuna ruokanautintoon. Pelotteena on nähkääs, että jos saadaan syödä eri ruokia eri myyjäpisteistä ostettuna samassa pöydässä, Suomen rappioitunut nuoriso tulee ja ryhtyy rikoksen tielle nauttien laittomasti alkoholipitoisia juomia. Täysin loogista.
(ohfowp.blogspot.com)
Aplodit ansaitsee myös ravintolayrittäjä. Hän antaa hienoa esimerkkiä selkärankaisuudellaan ja sääntöjen tiukalla noudattamisella! Keittoa ei saa tarjoilla mitenkään muutoin kuin kuumana, vaikka asiakas muuta toivoo.
Säännöt kieltävät. Ei pysty.
Mielestäni tässä pitäisi olla kyllä tarkempi ihan yleisesti; oletteko huomanneet, että joskus ravintolassa asioidessa henkilökunta toteuttaa asiakkaan toiveita? Järkyttävää kapinallisuutta, että tillin palat jätetään lohen päältä pois, koska asiakas ei sitä siedä. Aivan yhtä järkyttävää on tämä trendi, että ranskalaiset saa vaihtaa vaikka salaattiin tai kasviksiin, vaikka sellaista ei todellakaan ole ruokalistalla mainittu!
Ulkomaalaiset turistit eivät kuulemma ymmärrä näitä sääntöjä, mutta he ovatkin jotain leväperäisiä Eurooppalaisia ja ties mitä juntteja, jotka kuulemma ottavat rennosti ja soveltavat asioita. Onneksi tämänkaltaisesta trendistä ei Suomessa ole pelkoa, olemmehan pohjoisen neuroottisia pilkunjyystäjiä, joiden hallitus kaatuisi ja maa syöksyisi anarkiaan ilman sääntöjä ja ennen kaikkea kieltoja. Allekirjoittanutkin saa taas uutisointia luettuaan nukuttua yönsä rauhassa, kukkahattu ei kiristä ja Viljonkkamainen pakko-oireinen häiriökin on sopivassa harmoniassa suomalaisuuden sääntöjen kanssa.
(kol98.deviantart.com)
Shoppailua H&M:n lastenosastolla...
Heh. Olen tosiaan lyhyt. Me pienet naiset tiedämme, että joskus lastenosastolla voi tehdä löytöjä - ehkei sieltä mitään muotiluomuksia saa kotiin raahattua, mutta esimerkiksi sopivan pituisia housuja todellakin! Mitoitukset kun on tehty pituuden mukaan, ja meikäläinen jää kevyesti alle sen lastenosaston maksimin eli 170 cm... (kukahan tuonkin "lasten"koon on kehittänyt!?)
H&n alennusmyyntejä päätinkin siis katsella sillä silmällä, en jaksa alkaa koluamaan normimallistoa läpi, joten rajoitin haun lastenosastolle. Sitä paitsi lasten kledjut on yleensä aina halvempia. Pihipirkko kiittää ja kuittaa. Sitä paitsi kaikki paidat ainoastaan tiikeritoppia lukuunottamatta on 100 % puuvillaa - ei aina itsestäänselvyys kun shoppailee halvalla henkkamaukan rättejä...
Tässä omat valintani ostoskoriin - ei sitten hihitellä siellä...
H&n alennusmyyntejä päätinkin siis katsella sillä silmällä, en jaksa alkaa koluamaan normimallistoa läpi, joten rajoitin haun lastenosastolle. Sitä paitsi lasten kledjut on yleensä aina halvempia. Pihipirkko kiittää ja kuittaa. Sitä paitsi kaikki paidat ainoastaan tiikeritoppia lukuunottamatta on 100 % puuvillaa - ei aina itsestäänselvyys kun shoppailee halvalla henkkamaukan rättejä...
Tässä omat valintani ostoskoriin - ei sitten hihitellä siellä...
Ensin vähän kissoja kehiin - tänä kesänä näitä näkyy joka puolella, ja hyvä, niin!Minulle yksi tiikeritoppi ja valkoinen kissa-t-paita! 7,95 € ja 9,95 €.
Sitten paitoja. Vaaleansinisessä paitapuserossa on hauska yksityiskohta alahelmassa. Vaaleassa neuleessa taas on merimieshenkisiä tummansinisiä raitoja ja puiset napit. 12 € ja 10 €.
Housuja... mustat tregginsit ovat hieman joustavaa kangasta. Sinisistä farkuista en tiedä...
14,95 € ja 10 €.
Pöksyjä! Harmaat colleget sopii vaikka treenihousuiksi ja leopardipöksyt nyt on lökäreiksi syntyneet!
9,95 € ja 7 €.
Vielä lisää teeppareita! Vinkeässä Rollari-henkisessä teepaidassa on paljetteja, Miami-paita nyt täytyy olla kesällä! 7 € ja 5 €.
Löytyykö lukijoista lastenosastolla shoppailijoita?
14. kesäkuuta 2013
Boulderingia, kiinalaista & superfood-shoppailua
Puuuh. Bouldering ottaa muuten astetta kovemmalle, kun on tällainen sohvaperunaksi syntynyt mamasita... Jaksettiin tyttöjen kanssa ehkä tunti kiivetä, roikkua ja keikkua. Sitten loppui haba kesken ja herkkähipiäiset citykädet olivat saaneet tehokkaan kuorinnan.
Mahtoi olla kanssakiipeilijöillä huvituksen aihetta, kun neidit vähän kiipeilivät ja allekirjoittanut yritti saada kuvia muistoksi, minkä jälkeen istua könötettiin lihakset maitohapoilla... Noh, tulipa testattua! Oli rankkaa. Ken haluaa hien pintaan ja (ylä)kropalle treeniä, voin suositella! Bouldering sopii kaiken ikäisille, mitä nyt pieni kuolemanvaara on, jos seinältä hyppää alas niska edellä. Mutta mitäs pienistä! :D
Apinaharjoitusten jälkeen tuli nälkä. Bongattiin läheltä kiinalainen lounasravintola, joten mentiin vetämään ravintoa nabanderiin. Meikä kun on tällainen missi ja malli, nappasin buffetin ja latoi lautasen täyteen kaikkea, mikä vaikutti friteeratulta tai öljyssä killuvalta. Ettei vaan kato pääse laihtuu.
Oli muuten valtakunnan sitkeimmät lihanpalat tarjolla... Pari sushin palaa (joita niitäkin "kiinalaisesta" löytyi) olivat sen sijaan hyviä. Kasvisversioita ei vaan ollut enää jäljellä kuin muutama, ja minähän en raakaan kalaan koske, hyi!
Masut täynnä ja suut öljyssä suunnattiin lopuksi jo ovea kohti, kunnes huomattiin vielä yksi vierilun arvoinen paikka: Amino-/Luontaispörssin varastomyymälä. Ei kun shoppailemaan!
Sieltä löytyikin sopivasti mm. lopussa ollutta kookosöljyä,villiriisiä mustaa riisiä (jota ei edes esimerkiksi Prismasta saa, grrrr!), luomua maapähkinävoita, sekä ateriankorvikepatukoita ja jauheita.
Proteiinivanukasta ja puuroa. So Lo-Carb -patukoissa minulle oli ainakin uutuus tämä suklaa-lakritsipatukka! Nammm!
Mahtoi olla kanssakiipeilijöillä huvituksen aihetta, kun neidit vähän kiipeilivät ja allekirjoittanut yritti saada kuvia muistoksi, minkä jälkeen istua könötettiin lihakset maitohapoilla... Noh, tulipa testattua! Oli rankkaa. Ken haluaa hien pintaan ja (ylä)kropalle treeniä, voin suositella! Bouldering sopii kaiken ikäisille, mitä nyt pieni kuolemanvaara on, jos seinältä hyppää alas niska edellä. Mutta mitäs pienistä! :D
Käden- ja jalansijoja on paljon, mutta se ei tee asiaa helpoksi...
Spiderman!
Malli piilottelee sydänten takana pohtien, että pääseeköhän tuota ylös vai ei...
HAH! Joku apina yrittää korkeuksia kohti...
... ja putoaa alas. (Tarkoituksella. Ihan tosi.)
Kiipeilykenkien pitää sitten olla tiukat. Vaikka olen kokoa 36/37, näissä tossuissa ei siltikään meinannut happi kulkea...
Ihan sama minkä seinän valitsee, rankkaa on... :D
Apinaharjoitusten jälkeen tuli nälkä. Bongattiin läheltä kiinalainen lounasravintola, joten mentiin vetämään ravintoa nabanderiin. Meikä kun on tällainen missi ja malli, nappasin buffetin ja latoi lautasen täyteen kaikkea, mikä vaikutti friteeratulta tai öljyssä killuvalta. Ettei vaan kato pääse laihtuu.
Oli muuten valtakunnan sitkeimmät lihanpalat tarjolla... Pari sushin palaa (joita niitäkin "kiinalaisesta" löytyi) olivat sen sijaan hyviä. Kasvisversioita ei vaan ollut enää jäljellä kuin muutama, ja minähän en raakaan kalaan koske, hyi!
Sitkeää ja suolaista. Hanna Partanen ei arvostaisi...
Yllättäen salaattiosio oli paras. Sushit myös. Huomaa, että wasabia on tarpeeksi...
Masut täynnä ja suut öljyssä suunnattiin lopuksi jo ovea kohti, kunnes huomattiin vielä yksi vierilun arvoinen paikka: Amino-/Luontaispörssin varastomyymälä. Ei kun shoppailemaan!
Sieltä löytyikin sopivasti mm. lopussa ollutta kookosöljyä,
Proteiinivanukasta ja puuroa. So Lo-Carb -patukoissa minulle oli ainakin uutuus tämä suklaa-lakritsipatukka! Nammm!
Kookosöljyvarastot täyteen!
Maapähkinävoita voi vetää suoraan purkista ja musta riisi on sata kertaa parempi vaihtoehto kuin valkoinen "uncle benssi"... (itse asiassa mun piti ostaa villiriisiä ja otin tämän vahingossa.. perhana! Mutta menkööt, kyllä tämä tosiaan valkoisen serkkunsa voittaa 6-0!)
Mamasita lörttövaatteissa ja hikisenä. On se kameran edessä paikallaan pysyminen niiiiin vaikeeta...
Kissoja ja kiipeilyä...
Kävin muutama viikko sitten kiipeilyn peruskurssin, jossa kiivettiin klassisesti valjaiden ja turvalaitteiden kanssa korkeuksiin. Tänään olisi luvassa jotain uutta jännää allekirjoittaneelle, lähdemme meinaan kokeilemaan boulderointia! Bouldering on kiipeilyn alalaji, jossa valjaita ei käytetä, vaan kiipeilijä vipeltää matalia tasoja pitkin ja hyppää tai kiipeää alas. Yritän napsia pari kuvaa matkan varrelta, katsotaan miten käy...
Aamu on ollut harmaa ja päivä ei näytä sen lupaavammalta, kaikkia ärsyttää. Sentään on perjantai! Neiti Viikään ei suuremmin arvostanut valokuvausyrityksiä ja tuijotti hieman ärtyneenä, kun yritin sirkuttaa ja saada neidin katsomaan kameraan. Kissathan ovat tunnettuja siitä, että ne tottelevat käskystä...
Aamu on ollut harmaa ja päivä ei näytä sen lupaavammalta, kaikkia ärsyttää. Sentään on perjantai! Neiti Viikään ei suuremmin arvostanut valokuvausyrityksiä ja tuijotti hieman ärtyneenä, kun yritin sirkuttaa ja saada neidin katsomaan kameraan. Kissathan ovat tunnettuja siitä, että ne tottelevat käskystä...
13. kesäkuuta 2013
Handy woman - ihan ite tein eli operaatio rannekellon runnominen
Pääsin (jouduin) nikkaroimaan... mielenkiintoisin seurauksin!
Ostin jo vajaa vuosi sitten ruusukultaisen River Islandin kellon, joka oli liian iso. Piti siis lyhentää hihnaa reippaasti poistamalla "linkkejä". Olin unohtanut kellon tässä välissä, kun käytän pääasiassa hopeaa, ranteessa yleensä onkin Guessin valkoinen hopeakello tai sitten toinen lempparini, Fossilin kilpparikuvioinen kello.
Nyt kuitenkin löysin RI:n kellon uudestaan ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen - ihan itse. Heh. Näppäränä emäntänä googletin tee-se-itse- ohjeita ja tämän Youtube-videon innostamana totesin homman olevan varsin helpon näköistä. Eli vasara kauniiseen käteen ja hommiin.
Ensimmäiseksi tosiaan tarvitaan vasara ja jokin kovaa metallia oleva, hyvin ohut väline, jolla kellon palasia kiinnipitävät "akselit" eli naulan tyyppiset metallipalkit saa naputeltua ulos. Videolla kerrotaan kellossa olevan suuntanuolia, joiden mukaisesti niitä lyödään ulos. Meikäläisen halpiskellosta ei tällaisia löytynyt, joten slmämääräisesti katsoin, kummalla puolella naula meni hieman sisään ja aloin lyömään siltä puolelta.
Lähtötilanteesta unohdin innostuksen sokaisemana ottaa kuvan, mutta siinä vaiheessa kamera saapui kuvioihin, kun olin jo säheltänyt alkuun...
Olen kyllä ykkösluokan remonttireiska ja käsityönainen... ihan syystä jätän näperryksen yleensä muille. Ehkä tästä viisastuneena kipitän ensi kerralla kiltisti kultasepän liikkeeseen ja maksan sen järkyttävät 5 € siitä hyvästä, että saan kaikki osaset vahingoittumattomina takaisin ja kellon oikean kokoiseksi... ehkä. ;)
Ostin jo vajaa vuosi sitten ruusukultaisen River Islandin kellon, joka oli liian iso. Piti siis lyhentää hihnaa reippaasti poistamalla "linkkejä". Olin unohtanut kellon tässä välissä, kun käytän pääasiassa hopeaa, ranteessa yleensä onkin Guessin valkoinen hopeakello tai sitten toinen lempparini, Fossilin kilpparikuvioinen kello.
Tämä sulotar on kyseessä
Nyt kuitenkin löysin RI:n kellon uudestaan ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen - ihan itse. Heh. Näppäränä emäntänä googletin tee-se-itse- ohjeita ja tämän Youtube-videon innostamana totesin homman olevan varsin helpon näköistä. Eli vasara kauniiseen käteen ja hommiin.
Ensimmäiseksi tosiaan tarvitaan vasara ja jokin kovaa metallia oleva, hyvin ohut väline, jolla kellon palasia kiinnipitävät "akselit" eli naulan tyyppiset metallipalkit saa naputeltua ulos. Videolla kerrotaan kellossa olevan suuntanuolia, joiden mukaisesti niitä lyödään ulos. Meikäläisen halpiskellosta ei tällaisia löytynyt, joten slmämääräisesti katsoin, kummalla puolella naula meni hieman sisään ja aloin lyömään siltä puolelta.
Lähtötilanteesta unohdin innostuksen sokaisemana ottaa kuvan, mutta siinä vaiheessa kamera saapui kuvioihin, kun olin jo säheltänyt alkuun...
Hups. Käyttämäni "mininaula" oli hieman pehmeä näihin hommiin...
Onnistuttuani vääntämään alkuperäisen työkalun mutkalle, keksin ovelana likkana alkaa käyttämään jo irti saatuja "nauloja", ne sitä paitsi mahtuivat minirakosiin paljon paremmin.
Hmm. Nyt ei kaikki ole ihan oikein...
Mutta mites kävikään... Kellon omatkin metalliosat olivat pehmeää tekoa - onnistuin halkomaan ne myös. Ei tarvitse enää ainakaan tätä kelloa koota uudelleen, jos haluaa lisää rannetilaa... Sain tehokkaana muijana naulattua myös reikiä keittiön pöytään. Allekirjoittanut suosittelee kovaa alustaa...
Sain nakuteltua linkkejä irti, parissa osassa koska en ollut alkuun (tietenkään) älynnyt tarkemmin arvioida sitä, kuinka paljon hihnaa pitää lyhentää. Toisaalta hyvä näin - sain aina uusia palikoita, millä linkkejä irrottaa sitä mukaa, kun edellinen pehmeni vasaran alla. :P
Ja lopulta sain kuin sainkin kellon haluamaani mittaan. Oli aika napauttaa irti olevat päät kiinni toisiinsa ylimääräisellä naulalla. Mutta hupsista hei... Vasaroin sen tietenkin väärältä puolelta - huomaa seuraavassa kuvassa, kuinka vasemmanpuoleiset naulat ovat hieman sisällä, eli siis niin päin, josta niitä alettaisiin vasaroimaan ulos. Meikätyttö vasaroi naulan paikalleen toiselta puolelta... nyt se on ainakin sitten lujaa kiinni...
Väärinpäin mutta paikallaan. Antakaa anteeksi kuluneet kynnet.
Tadaaa! Lopputuloksena on kuin onkin ranteeseen sopiva kello!
Olen kyllä ykkösluokan remonttireiska ja käsityönainen... ihan syystä jätän näperryksen yleensä muille. Ehkä tästä viisastuneena kipitän ensi kerralla kiltisti kultasepän liikkeeseen ja maksan sen järkyttävät 5 € siitä hyvästä, että saan kaikki osaset vahingoittumattomina takaisin ja kellon oikean kokoiseksi... ehkä. ;)
Seuraava missio on opetella ihan oikeasti vaihamaan ne auton renkaat. Isi kun ei aina ole mukana maantiellä, jos haaveri sattuu. Siitä pitääkin sitten varmaan kuvata jo video, jotta saatte nauraa...
Onko lukijoissa muita tee-se-itse -naisia? Tai miehiä - tosin miehiillä tilastollisesti vasara pysyy kädessä vähän varmemmin kuin tälllaisilla wannabe remonttireiskoilla, jotka ovat pulassa jo lamppua vaihtaessa tai sopivaa pölypussia ostaessa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)