Kielioppia ja stressiherkuttelua - och samma på svenska

Päivä numero kaksi takana siten, että ruuhkaa piisasi joka minuutille! Ja aivan eri työpaikoissakin - mistä näitä ihmisiä oikein tulee? Joo, okei, nyt on perjantai ja kaikki viikonlopun ja seuraavien kumminkaimansynttäreiden ruoka- ja muut ostokset on toki pakko ajoittaa juuri siihen hetkeen, kun kaikilla muillakin välähtää sama mielessä. Ja äitienpäiväkin tulee - yksi päivä, kun kaupat ovat kiinni, niin jengi hamstraa siihen malliin, että tässä olisi odotettavissa parin viikon täydellinen katkos kaikkiin Suomen palveluihin... huhhuh...

Kaupat kiinni yhden päivän??!!111

 

(Kuva: knowyourmemes.com)

Positiivista nyt on kuitenkin se, että a) on perjantai ja b) ruuhkasta ja jonotuksesta huolimatta tämä maaginen tosiasia sai ihmiset ilmeisen hyvälle tuulelle, sillä kukaan ei vaikuttanut menettävän hermojaan. (Sen sijaan mitättömästä odotuksesta yleensä kyllä kehitetään suuremman luokan (a)asiakaspalvelukeissi... näköjään kaikki on suhteellista, myös jonotusajan siedettävyys... ;) 

Vain yksi ihminen tänään edes kommentoi väenpaljoutta ja teki senkin ystävällisesti ruotsiksi. Suomenkielistä Espoota edustavaltahan siitä jää aina kätevästi kaikki piilo****** huomaamatta, kun keskittyy vain paniikissa ymmärtämään lauseen pääasiallisen sisällön ("Varför finns det så mycket folk här i dag?") ja kehittämään siihen totuuden mukaisen, fiksulta kuulostavan ja kieliopillisesti oikein muotoillun vastauksen ("Jag vet inte.") 
Oi kyllä mä sen kaksi-pistettä-vajaa-ällä-ruotsista -eximiani olen aikoinaan ansainnut... <3

Edelleenkään blogin varsinaiseen kieliasuun, joka pyrkii sisältämään pääasiallisesti ymmärrettävää suomea, ei sitten parane kiinnittää liikaa huomiota... Jos tätäkin postausta lukisi äidinkielen opettajan lasien läpi, kehittäisi itselleen varmasti pienimuotoisen sydäninfarktin. Ainakaan kukaan ei uskoisi, että olen pokkana käynyt helsinkilääistä eliittilukiota ja uskotellut jopa olevani jollain tapaa kielellisesti lahjakas (minkä käytöksen armas opettaja tosin ei-niin-hienovaraisesti korjasi). 
Pahoittelen kieliasua kaikille teille, joiden sisällä elää pieni kieli-Hitler. 
Lupaan, että en tule tekemään asialle yhtään mitään.

 

(Kuva: turningart.com)

Kielikylvystä selvittyäni pääsinkin onneksi lounaalle. Teki mieli kaikkea ihanaa herkkua - selkeä merkki yleensä siitä, että stressaan. Tai sitten siitä, että olen herkkuperse. En ole vielä päättänyt.
Suuntasin Picniciin rohmuamaan kaikkea nannaa, suorastaan himoitsin ihanaa oriental kanasalaattia! Mutta MITÄHÄH? Ne on menneet pirkuleet muuttamaan sen salaattipohjan. Ja täytteet. Ja kastikkeen. Kanaa sentään näkyi vielä olevan... (Ks. alempi vinetys-postaus.)

Asiasta maltillisesti suivaannuttuani päätin palkita itseni oikein kaksin verroin:  rohmusin lounaalle vielä ihanan mössötäytteisen (juustoa... toivottavasti...) croissantin sekä kahvitauolle porkkanakakkumuffinsin (siinäkin tietty cremetäyte). N-A-M!! Järkyttyneessä mielentilassa tajusin kuvata vain sen salaatin, minkä kuvan bloggasinkin tänne heti ahdistusta purkaakseni. Ne kaksi muuta omnomnom-mumsmumsia, jäivät sitten kuvaamatta (joten niiden maussa ei tuhoamisnopeudesta päätellen ollut paljoakaan valittamista)...

 

(Kuva/Google)

PS. Upposi se uusikin salaatti. Mutta valivali silti.
PPS. Nyt tekee sitten mieli lisää porkkanakakkua...